Aihearkisto: Henkilöt

Ilmasilta Italiaan – Antti Kujalan matkakertomus

llmastrada ltaliaan

Minua on pyydetty kertomaan siitä, kun Lahden lyseon kuudennella luokalla ollessani voitin Mainos-TV:n llmasilta-tietovisailussa viikon matkan Adrianmeren rannikon Cattolicaan. Tähän kilpailuun osallistujat valittiin arpomalla siihen tarjoutuneista sopiva määrä, ehkä kolme – neljä, jotka kutsuttiin Pasilan studiolle ohjelman kuvaukseen. Lyseon 6C-luokkaa onnisti arvonnassa, ja minut lähetettiin luokan edustajaksi. Kyseinen TV-ohjelma nauhoitettiin ja esitettiin joskus talvella tai keväällä 1965.
Ohjelman pääjuontajana oli silloinen julkkis Niilo ”Tarva” Tarvajärvi ja hänen apulaisenaan Barbara Helsingius, joka tunnettiin myös balladilaulajana. Tarvajärven esiintymisestä sai hyvän käsityksen,
millaista TV-julkkiksen elämäntyyli oli. Hän oli kiinnostunut ohjelmassa esiintyneistä täsmälleen niin kauan kuin kameroiden valot paloivat. Kuvauksen päätyttyä kaikki mukana olleet olivat
hänelle pelkkää ilmaa. Miespolo oli varmaan työhönsä leipääntynyt. Onneksi paikalla oli myös Barbara Helsingius, jolta riitti hiukan huomiota myös olonsa vieraaksi kuvauksessa tunteneelle 16-
vuotiaalle. Muistan vain sen ainoan kysymyksen, johon en osannut vastata. Muista kysymyksistä ainoa mielikuvani on, että ne olivat erilaista yleistietoutta ja suhteellisen helppoja. Siinä kysymyksessä,
jonka missasin, olisi pitänyt tunnistaa Federico Fellinin La strada-elokuvan tunnussävel. Valitettavasti en saanut päähäni yhtään mitään, kun Nino Rotan säveltämä kappale soi.  Ajattelin silloin, että tähänkö se kaatui, mutta niin ei käynyt, vaan voitin kilpailun. Fellini on sittemmin ollut yksi mieliohjaajistani, joskin pidän Amarcordia, Sotyriconia tai Naisten kaupunkia vielä parempina elokuvina kuin La stradaa.
Ohjelman nauhoituksen ja esittämisen välillä oli päiviä, ellei viikkoja. Minua oli kielletty kertomasta luokassa etukäteen tulosta. Ohjelman esittämisen jälkeen ilmeni, että erittäin monet lyseolaiset
olisivat tunteneet La stradan kappaleen ja ihmettelivät minun tietämättömyyttäni. llmeisestikin luokka oli lähettänyt väärän edustajan, mutta sain silti pitää voittamani matkan.
Lähdin siis viikon seuramatkalle Cattolicaan kesäkuun alkupuolella. Siihen aikaan Adrianmeren rannikolla oli vielä osittain sateista eikä niin kuumaa. Cattolica, samoin kuin viereiset Riccione ja Rimini, oli tyypillinen rantalomakohde. Maestro Fellini oli muuten syntynyt Riminissä, ja tuohon aikaan vielä filmaamaton Amarcord (1973) kuvasi hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan siellä. Matkani kohokohtia olivat käynnit San Marinon vuoristotasavallassa, jossa olevasta linnoituksesta näkyi Adrianmerelle saakka, ja ltä-Rooman entisessä pääkaupungissa Ravennassa. Matkan oppaana oli arviolta 25-30-vuotias kaunis blondi, joka tuntui niin kovin, niin kovin vanhalta.
Tietokilpailun osallistujat saivat muistoksi llmasilta-olkalaukun. Käytin sitä jonkin aikaa, kunnes huomasin, että teksti herätti tarpeetonta uteliaisuutta ja joskus myös aggressiota, ei tosin lyseossa vaan aivan muualla. Sain käsityksen, että monet ikäiseni helsinkiläiset ovat pelkkiä p-läpiä, jos asia ilmaistaan niin kuin se silloin tuntui. Mikään ei kuitenkaan ole muuttumatonta. Kaunis opas liikkuu nyt varmaan rollaattorilla. ltse olen asunut Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla vuodesta 1968 lähtien. Olkalaukku, jolle ei ollut käyttöä, jäi jonkun muuton yhteydessä ullakon kanikomeroon
pölyttymään. Muisto Ilmasillastakin oli unohtunut jonnekin perimmäisiin syövereihin, kunnes  luokkatoverini Kolusen Heikki pyysi minua palauttamaan sen mieleeni ja kirjoittamaan tähän paperille.

Antti Kujala, kirjoittanut lyseosta ylioppilaaksi keväällä 1967

Kuvassa vasemmalta Timo Laisi, Antti Kujala, Matti Ketonen ja  O. Olin. Hollolan Kiikunlähteellä linturetkellä  marraskuussa 1963. Kuvan otti  Heikki Kolunen.

Vuoden 1967 riemuylioppilaat

Lahden lyseon ylioppilasjuhla 3.6.2017
Lahden Urheilu- ja messukeskus
Vuoden 1967 riemuylioppilaan puhe                                                 seniorikonsultti, ekonomi Eero Ravantti

Hyvät uudet ylioppilaat, opettajat ja oppilaat, arvoisa juhlaväki
Olen iloinen voidessani edustaa 50 vuotta sitten valkolakin saaneita lyseolaisia, joista 19 on täällä tänään. Eilen meitä vuoden 1967 ylioppilaita kokoontui peräti 35 – osa ulkomailta asti – luokkakokoukseemme, joka luonnollisesti aloitettiin tutustumiskierroksella vanhassa – meille edelleen rakkaassa – opinahjossamme apulaisrehtori Kalle Niemisen asiantuntevalla opastuksella.
Kierroksen aikana mieleen palasivat toisaalta monet nostalgiset ja hauskatkin muistot omilta kouluvuosilta, toisaalta saatoimme havaita, että oppimisympäristö ja oppimista tukevat työkalut ovat tehneet valtavan harppauksen – tai pitäisikö sanoa digiloikan – kuluneiden vuosikymmenten aikana. Oma oppimisalustani muodostui paitsi laadukkaasta opetuksesta, vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa, teinikunnan puheenjohtajuudesta, lyseon koripallojoukkueesta, kouluorkesterista sekä lauluyhtyeestä Eero, Jorma ja Jussi.
Myös maailma koulun ympärillä on muuttunut. Jos pieni kevennys sallitaan, minun kouluvuosinani merkittäviä toimijoita olivat mm. Neuvostoliitto, Maalaisliitto, Teiniliitto ja Paperiliitto. Kun nyt katselemme ympärillemme, jäljellä näistä neljästä liitosta on vain Paperiliitto – sekin takavuosien kukoistuksensa ohittaneena.
Lahden lyseo ei ollut – eikä edelleenkään ole – mikä tahansa koulu. Se on koulu, joka huolehtii erinomaisen hyvin siitä, että oppilaat saavat kunnon eväät tulevaan elämäänsä. Lyseon henki ei ole tyhjä klisee, vaan todellisuutta, joka näkyy niin koulun arjessa kuin juhlatilaisuuksissakin. Vaikka kouluvuosinani arvoja ei ollut tapana näkyvästi julistaa, minä kuvaisin lyseon erityisluonnetta kiteytetysti sanoilla PERINNE, SUVAITSEVAISUUS, ERINOMAISUUS JA YLPEYS – ylpeys erityisesti omasta koulusta ja siitä, mitä se edusti paitsi opetuksen myös musiikin, urheilun ja muun kulttuurin saralla.
Lyseon opettajat eivät tyytyneet vain opettamaan, vaan kasvattivat oppilaitaan elämää varten. He ymmärsivät erilaisuutta ja kiitettävästi sietivätkin sitä – tiettyyn rajaan asti. Erityisellä lämmöllä muistan rehtori Antti Raipalaa sekä opettajiani ja luokanvalvojiani tohtori Valto A Peiposta ja kouluneuvos Pekka J Mannista, jotka osaamisellaan, persoonallisuudellaan ja kärsivällisyydellään loivat alustan, josta poikien oli hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin.
Hyvät uudet ylioppilaat, tämä on erityisesti teidän päivänne ja teidän juhlanne. Riemuylioppilaiden puolesta onnittelen teitä lämpimästi. Olette lyseosta saaneet hyvät valmiudet tulevaa elämäänne varten.
Nykyään työelämässä, liike-elämässä ja muillakin elämän alueilla korostetaan – ihan aiheellisesti – erottautumisen merkitystä. Muotia on puhua jopa itsensä brändäämisestä. Mielestäni tässä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta kopioituja roolimalleja kannattaa välttää. Olemalla oma aito itsensä ja omia vahvuuksia kehittämällä pääsee pitkälle.
Lopuksi, elämässä lottovoitot osuvat kohdalle harvakseltaan – työvoittoja on tarjolla sitäkin enemmän.

***********************************************************************

Vuoden 1967 ylioppilasjuhla lyseolla.

 

0 Ylioppilasjuhla

 

Riemuylioppilaat lyseon portilla

17 Ryhmäkuva

Lyseon opettajakunta  lv 1966/67

0 Lyseon opettajakunta

Penkkarit

0 Penkkarit_8C

Ylioppilaat Rautatienkadulla

0x Ylioppilaat_Rautatienkatu

Tunnelmakuvia  kokoontumisesta

_DSC1971_1Ristinkirkolla_DSC1979Linja-autossa_DSC2013Juha Toivosen autoja_DSC2038Juha Toivosen autoja_DSC2061Sibeliustalolla40 Hiihtomuseon auditorio_Matti Piilola

Voitto -ravintolassa luokkakokouksessa

50 Ylioppilasjuhla Riemuylioppilaat

Riemuylioppilaat yo-juhlassa 3.6.2017

55 Ylioppilasjuhla Eero Ravantti puhumassa

Eero Ravantti puhumasssa uusille ylioppilaille

Class1967 reunion_ohjelma

Lyseon folk-yhtye 1967

Ohessa kuvia lyseolaisesta folk-yhtyeestä Eero, Jorma ja Jussi, jonka jäsenet kaikki kirjoittivat ylioppilaiksi tuona keväänä.  Kirjoitusten lomassa he kävivät Tampereella TV2:n studiolla nauhoittamassa oman osuutensa Kohtauspaikka-viihdeohjelmaan, jonka kuvaukset tapahtuivat Pyynikin tanssipaviljongilla (kuvat 1-4). Ohjelma esitettiin toukokuun lopulla (kuva 5).

Yhtye esiintyi myös lyseon kevätjuhlassa samana keväänä. Lakit saatuaan ylioppilaat Eero Ravantti (8A), Jorma Reinikainen (8C) ja Eino ”Jussi” Luostarinen (8C) pitivät vielä pienimuotoisen ”musiikkileirin” maalla kauniista alkukesästä nauttien (kuvat6-8).

Keväisin terveisin

Eero

Kuva 1 – kopio

Kuva 1.

Kuva 2 – kopio

Kuva 2.

Kuva 3 – kopio

Kuva 3.

Kuva 4

Kuva 4.  Pyynikin tanssipaviljonki

Kuva 5

Kuva 5: vasemmalta oikealle, Eero Ravantti, Jorma Reinikainen, Eino  ”Jussi” Luostarinen

Kuva 6

Kuva 6: vasemmalta oikealle,  Eero, Jorma, Eino ”Jussi ”

Kuva 7

Kuva 7.

Kuva 8

Kuva 8.

 

Lyseon opettajien nimityksiä

LAHDEN LYSEON OPETTAJIEN LISÄNIMIÄ JA LEMPINIMIÄ V. 1921-1971

Kalevi Heikkinen

 Heikki Kolunen pyysi minua kirjoittamaan lyhyehkösti joitakin muisteluja tekemäni Pro Gradun pohjalta Lahden Lyseon opettajien erilaisista nimityksistä vuosilta 1921-1971.

Itse olin oppilaana koulussamme 1953-1962 ja yläasteen tarkkailuluokkien opettajana 1981-1996, jolloin saavutin eläkeiän. Tämä lisä- ja lempinimien kerääminen tapahtui haastatteluin ja kirjallisin kyselyin. Suuri osa senioreistamme on kanssani sitä ikäluokkaa, jonka muistelut keskittyvät poikakouluun ja sen suuriin luokkiin. Niissä tapahtui monia asioita, joita nykyajan koululaiset varmasti ihmettelevät: ”Ette te ole näköjään olleet sen kummenpia karvapäitä kuin mekään. Aikakausi on vaan ollut toinen.” Kyllä asia suurelta osin noin onkin. Ihmisten luonne ja ulospäin näkyvä olemus heijastuu saadusta perimästä ja ympäristötekijöistä.

Tämä kyseinen Gradu on tehty syksyllä 1990. Omia kouluaikaisia laiskuuksiani paikkailin aikuisiällä opettajan työni ohessa iltaopiskelijana. Kesken jääneen lukion suoritin loppuun iltalinjalla. Sen jälkeen pääsin Helsingin Yliopistoon suorittamaan maisterin tutkintoa. Näin keskikoulupohjainen kansakoulunopettaja ja sittemmin erityisopettaja sai kokea hiukan muodollista arvonnousua. Tähän lisä- ja lempinimipohjaiseen tutkielmaan sain luvan yliopistolta. Uskoin kuivien tieteellisten tutkielmien sijasta humoristiseen kokoelmateokseen. Sellaisesta selviäisin, koska aita olisi melkoisen matala. Tuoreessa muistissa omalta kouluajaltani hymysuin voisin kirjoittaa tutkielman yliopiston ohjauksessa. Koko ajan kylläkin hiukan peläten loukkaavani joitakin persoonallisuuksia ryhdyin nimitysten keräämiseen.

Gradun valmistuttua sen loppulauselmassa on lämmittävä yliopiston professorin ja ohjaavan lehtorin toteamus, että vaikkakin tutkielma on pedagogisesti vielä puutteellinen ja metodisesti vaatimaton, työ on tehty rakkaudella koulua kohtaan ja sitä on hauska lukea. Myös tiedon keruun todetaan olevan ansiokas. Tavoitteenani oli saada loppututkinto opiskelussani, ei niinkään kilpailukelpoinen arvosana. Uskon, että sinä tämän lyhennelmän lukijana muistat varmasti monia tutkielmani ulkopuolelle jääneitä nimityksiä ja lausuttuja viisauksia. Niillä on myös oma kirjoittamaton historiansa.

Nimitykset on jaettu eri ryhmiin niiden muodostumisen mukaan. Ulkomuoto, luonne tai käytös, tapahtuma tai elämänvaihe, työ tai harrastus, puhetapa tai usein käytetyt sanat, etu- tai sukunimen johdannaiset, oma nimi myös lempinimenä ja vielä tapaukset, joissa nimitysten alkuperä on epämääräinen. Opettajia lyseomme ensimmäisten vuosien ajalta 1921-1971 on luetteloitu kaikkiaan 216, joista miehiä 131 ja naisia 85.

Suurin osa nimityksistä on muodostunut etu- ja sukunimen väännöksinä 31 %, ulkomuodon mukaan 20 %, oma nimi lisänimenä 19 %, luonteen ja käytöksen perusteella 11 %, epämääräinen nimen muodostuminen 9 %, työ tai harrastus nimen syynä 4 %, puhetavan tai usein käytettyjen sanojen mukaan 3 % ja tapahtuma tai elämänvaihe perustana 3 %.

Poimin tähän muutamia nimityksiä viittaamatta lehtorin oikeaan nimeen. Näin ei julkisesti yhdistetä loukkaavasti ketään. Me kyllä itsekukin muistamme, kuka persoonallisuus on ollut lempinimen takana:

Ulkomuodon mukaan: Lyyli, Likka, Lotja, Jerry, Monokkeli, Kikkara, Lollo, Korva, Muru, Lapatossu.

Luonteen tai käytöksen mukaan: Raivo-Sakari, Löysä, Hurja-Yrjö, Veltto, Härkä, Törö.

Tapahtuma tai elämänvaihe syynä: Halonhakkaaja, Valkoinen varjo, Ellun käki, Akan poika.

Työ tai harrastus nimityksen perusteena: Muikku, Korkkilossi ja hohtimet, Logaritmi, Niemen maisteri, Jana.

Nimitys puhetavasta tai usein käytetyistä sanoista: Joiku, Näppärä, Seksi, Grammer.

Etu- tai sukunimen muuntaminen: Viki, Kimara, Pökki, Kaisa, Turkka, Haakki, Helmeri, Himolinna, Rehu, Pietsu, Ikis, Osku, Isaskari, Kalossi, Nietos, Ränni-Pelle, Känkkä, Liplatus, Lemppa, Linssi, Nyyhky, Irkku, Vallu, Iso-Antti, Kusti, Hanski, Sunkki, Härsi.

 Oma nimi lempinimenä: Einari, Aune, Vihtori, Arkima, Katri, Erkkylä, Matti, Oskari, Larva, Elli, Kerttu, Irma, Uuno, Kustaa, Ahti, Anja, Sointu, Satu, Kirsti, Irmeli, Laina.

 Nimityksen alkuperä selvittämättä: Pelle, Romu-Oskari, Sebulon, Kapu, Siiri, Lumumba, Jali, Ille, Jätkä, Unski, Konsta-Kuttaperkka, Jean Jaques Lichtebirge, Junnu, Pinohiiri, Rihla.

 Muutamia kaskuja opettajista:

Törö:  Oppilaan pidettyä esitelmän Suomen muinaisista tulivuorista opettaja tiedusteli lähteitä:

  • Seura
  • Senkin tietysti parturista varastit.

Törö:  Opettaja selvitti jotain ongelmaa:

  • Tämä luokka jää jälki-istuntoon. Syy: Oppilas Maunulan luokka.

Kikkara: Opettaja totesi laulutunnilla eräälle oppilaalle:

  • Saat kuutosen kun olet hiljaa.

Kikkara: Opettaja kertoi Bethovenista:

  • Säveltäjän nimi on Beta Hevonen.

Uskonnon opettajan sijainen 30-luvulla: Oppilaat olivat sopineet, että kukaan ei viittaa. Opettaja   kyseli viidettä käskyä ja otti viimein paperiveitsen heiluttaen sitä ilmassa. Kukaan ei  viitannut. Viimein eräs oppilas purskahti nauramaan:

  • Miksi naurat?
  • Ajattelin vain, että millä heilutat kun kysyt kuudetta käskyä?

Veltto: Oppilas Laaksonen oli eronnut koulusta. Hän lapioi asfalttia eräällä tietyömaalla. Entisen  rehtorinsa kulkiessa siitä ohi poika ei huomannut häntä, vaan heitti vahingossa asfalttia  tämän päälle:

  • Jaaha, Laaksonen on siirtynyt käytännön töihin.

Iso Vetelä: Erään pojan isä soitti rehtorille kouluun. Kotona oli aina puhuttu nimestä Iso Vetelä.   Niinpä hän teki omat johtopäätöksensä ja kysyi puhelimessa:

  • Onko rehtori Iso-Etelä?

Arttu: Ranskan tunnilla luettiin kirjasta: ”Talonpoika sanoi perilliselleen, että hyvä on rakastua,   mutta koeta valita joku rikas.” Tähän opettaja totesi mietteliäänä:

  • Valitettavasti minun isäni ei sanonut sitä minulle!

Aasi: Opettaja puhui talouselämästä:

  • Inflaatio: Rahaa on, mutta ruokaa ei.
  • Deflaatio: Ruokaa on, mutta rahaa ei.
  • Inflaatio vie säästäjän perikatoon.
  • Deflaatio vie yrittäjän perikatoon.

Aasi:  Kun oppilas myöhästyi koulusta ja ovet olivat lukitut, hän saattoi rauhoittaa mieltään  muistettuaan yleisen sanonnan:

  • Ei hätää, Aasi tulee kuitenkin myöhästyneenä ja päästää sisään.

Sunkki: Opettajalla oli tapana sanoa, että markka vitsistä. Kerran hän itse kertoi:

  • Yhdellä miehellä oli niin ryppyinen otsa, että lakki piti ruuvata päähän.

Kaisa: Opettaja sanoi tohkeissaan oppilas Juhani Pääkölle, joka oli mäkimies:

  • Jos pojasta tulee ylioppilas, niin minä lasken vaikka Lahden suuresta hyppyrimäestä.

Lotja:  Oppilas Santaharju kirjoitti pikakirjoituksella opettajastaan:

  • Paska huuleen koko ämmälle!

Opettaja osasikin pikakirjoitusta, joten poika istui ruusukonvan aikana harjoittelemassa  musteella kirjoittamista.

Lotja:    Opettajan mies oli humoristinen luonteeltaan ja tiesi pyylevän vaimonsa lisänimen. Kerran  hän totesi oppilaiden kuullen:

  • Täytyy nyt mennä kotiin katsomaan Lotjaa!

Joiku:   Opettaja sanoi eräällä luokalla usein tunnin alussa:

  • Ainoa, joka täällä jottain ossoo, on Erkki Salmenlinna, ja hänkään ei ossoo yhtään mittään!

Joiku:  Kokeita palauttaessaan opettaja tokaisi:

  • Selevä tappaus. Teuvo Lindfors on luntanna. Ennen on aina tullu 1- ja nyt tuli 4. Se on kaks tuntii ja käytöksen alennus! (Teuvo Lindfors oli kerrankin lukenut. Rehtori selvitti tilanteen.)

Joiku:  Opettajalla oli tapana sanella käännöskokeet. Joskus hän joikui väliin:

  • Seuraava lause! Ei se nii ollukkaa! Vetäkee viiva yli!

Joiku: Kokeiden aikana opettaja yltyi purkamaan tunteitaaan:

  • Nii, minä tiiän, että täällä joku yrittää luntata, mutta ens´ kerralla minä pistän nii vaikeet kokkeet, että vaikka teillä ois nui paksut sanakirjat (näytti käsillään), nii saatte kaikki ala-arvosen!

Joiku:  Oppilas Kari Knuuttila oli tuonut tiiliskiven luokkaan. Se pantiin kulkemaan pulpetilta   pulpetille sanoen samalla, että jatka. Opettaja huomasi tilanteen:

  • Mikä se o´on?
  • Jänis!
  • Ite oot jäni´is!

Gradussa on vielä tulevaisuuden näkymiä. Lyhyenä lisänä on kerätty vuoden 1971 jälkeisten opettajien lisä- ja lempinimiä. Ne ovat ainakin minun mittapuussani melko tuoreita tapauksia, joten jätän ne pois tästä lyhennelmästä.

En ole halunnut loukata ketään tässä muistelussa. Poikani totesi jo kauan sitten, että jos haluaa opettajaksi, on alistuttava mahdollisiin lisä- tai lempinimiin. Olivat ne sitten huvittavia tai vähemmän miellyttäviä? Muistelkaa seniorit kokouksissa tai muuten vain tavatessanne yhteisiä kouluaikoja! Ne ovat nostalgiaa. Toivottavasti myönteisellä tavalla rikastuttavia tarinoita?

Ikäpolvet vaihtuvat. Ihminen säilyy perimältään samanlaisena pitkään. Loppujen lopuksi olemme samassa junassa. Mihin kiskot sitten vievätkin? Monista kouluajan vääräleuoista on tullut yhteiskuntaamme hyvinkin vaikuttavia kansalaisia. Kaikilla meillä on menneisyys Lahden keskustassa 1928 valmistuneessa tiilirakennuksessa. Sitä ennen koulumme toimi puurakennuksessa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmauksessa. Kaikki olemme oman Lyseomme poikia. Se ei ole ihan vähäpätöinen yhdysside. Olkaamme ylpeitä siitä!

Kalevi Heikkinen

 

PS: Tämä Pro Gradu on myös Lyseomme arkistossa lyhentämättömänä.