Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014
Jouko Kauranne: Lyseo minun aikanani ja Meidän luokkamme tapaamiset
Tässä edelleen mainioita kuvauksia lyseosta ja lyseolaisuudesta Jouko Kauranteen kertomana.
Artturi Railon hautajaiset
Ohessa LAHTI-lehdessä 12.1.1932 julkaistu lehtori Artturi Richard Railon hautajaisselostus. Ei taida nykyään enää kukaan saada näin komeaa, puolen sivun selostusta! Hän toimi lyseossa vanhempana lehtorina suomen ja eestin kielessä 1928-31.
A. A. Tähtinen
Jyskyt 1946
Hannes Sirola
Jyskyt lehdessä 1946
Hautapaikan osoite on Lahden Levon hautausmaalla: Osasto C05, rivi 014, paikka 019, 020. (Kuva Hannu Sirola)
Tukholman olympialaiset 1912
Joukkuevoimistelu, vapaa järjestelmä, jossa Hanski voitti hopeaa!
Joukkue (Kaarle Ekholm, Eino Forsström, Eero Hyvärinen, Mikko Hyvärinen, Tauno Ilmoniemi, Ilmari Keinänen, Jalmari Kivenheimo, Karl Lund, Aarne Pelkonen, Aarne Pelkonen, Ilmari Pernaja, Arvid Rydman, Eino Saastamoinen, Aarne Salovaara, Heikki Sammallahti, Hannes Sirola, Klaus Uuno Suomela, Lauri Tanner, Väinö Tiiri, Kaarlo Vasama, Kaarlo Vähämäki)
Luja
Lujan esittely Jyskyt-lehdessä 1946
Niilo Kinos
Sotilaspastori Niilo Kinos 30.8.1941. Suomen Sota 1941-1945 osa 3. toinen p. 1957 .
SA-kuva.fi
Niilo Kinos toimi Lahden lyseossa uskonnon ja historian opettajana vuosina 1956-67.
Hän toimi Jatkosodan aikana III Armeijakunnan pastorina.
Hän sai kenttärovastin arvon, joka on palvelusarvo Puolustusvoimien kirkollisen työn alalla Suomen puolustusvoimissa. Kenttärovastin arvo rinnastetaan everstiluutnantin arvoon.
Räisälä
Pieni tieto Kinoksen nuoruudesta:
Pappila valmistui vasta kesäkuussa 1919. Ensimmäisenä pappilassa asuvana pappina tuli Tuomiokapitulilta määrätyksi pastori Yrjö Kivioja Varkauden tehtaalta. Hälle Iisalmen rovasti Noponen maksoi palkan, koska Kivioja oli määrätty hänelle apulaiseksi. Hän oli Sonkajärvellä vain yhden vuoden ja tuli määrätyksi Vieremälle. Toukokuun 1. päivästä toistaiseksi 1919 tuli Iisalmen kirkkoherran apulaiseksi pastori N.J. Kinos, jonka tuli asua uudessa pappilassa. (file://F:\netti\Kotiseutu\artikkelit\seurakun.htm 25.10.2005)
Lainaus Seura:
Kenttäpapit olivat kyllä pitäneet kokouksia, joissa pohtivat, millainen olisi heidän toimenkuvansa, jos sota mahdollisesti syttyy. Kokousten pöytäkirjoista ei juurikaan löydy mainintoja kaatuneiden hautauksista. Jos olisi jo etukäteen alettu tilata tuhansia ruumisarkkuja, se olisi herättänyt suurta huomiota ja laskenut kansan ja sotilaiden moraalia.
”Korkeimmissa portaissa todettiin vain kuin ohimennen, että kyllä armeijakuntien pastorit hoitavat asian. III Armeijakunnan pastori Niilo Kinos tuhahti kiukuissaan, etteivät papit voi olla yhden miehen hautaustoimistoja”, kirkkonummelalainen sotahistorian tutkija Sune Sahlstedt kertoo. (Sittenkin kotimultiin Seura 18.12.2012, Antero Raevuori)
Niilo Johannes Kinoksen hauta sijaitsee Levolla kellotornin kohdalla oikealla eteläpuolella. 29.11.1892 – 20.3.1975
Sen sijaan uskonnon ja sotapuheiden sekoittamista ei katsottu hyvällä. ”Propaganda merkitsee sotilaan sanakirjassa valhetta”, lausui pastori Niilo Kinos eräässä sodan aikana pidetyssä pappeinkokouksessa. (HS Sunnuntai
(Jos jollain on lisätietoa Kinoksesta, pyydän lähettämään)
Koulutietä koko elämä – Jouko Kauranne
Siirtyessäni eläkkeelle julkaisin omakustanteisen muistelmakirjan nimeltään Koulutietä koko elämä. Siinä oli monta muistelmaa oppikouluajaltani. Lähetän ne jaoteltuina pdf-muodossa. Saat ne näkyviin klikkaamalla.
Lyseon Pojat
Lahden lyseon senioriyhdistyksen ”ohjelmajaostona” toimii Lyseon Pojat. Nimi kuvaa poikalyseon aikaisten lyseon kasvattien kokous- ja muuta ohjelmatoimintaa. Mutta Kariniemen Yhteislyseon ajoista alkaen lyseossa on ollut myös tyttöjä, joten kaikki lyseolaiset ovat tervetulleita joukkoomme! Jaos järjestää kevät- ja syyslukukaudella yleisen kokouksen, jossa joku entinen lyseolainen alustaa keskustelua omasta aihepiiristään. Kokouksia on pidetty vuodesta 1995 alkaen säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa.
Viimeinen kokous oli 13.3.2014 Lahden Seurahuoneella. Paikalla oli 71 lyseolaista, vaikka Talvisodan muistotilaisuuksien vuoksi osa ”vakituisista” jäsenistä oli tärkeämmissä tehtävissä.
Kokouksessa alusti valtiosihteeri Risto Artjoki maa- ja metsätalousministeriöstä aiheena Euroopan Unioni, laajasti käsitettynä. Hänen esityksensä oli erittäin vakuuttava, asiantuntemus oli lyseolaisen vankaa.
Lyseon Luonto-Seura
Luonnontieteellisestä Seurasta Lintukerhoksi – Lahden Lyseon luontokerhon 75-vuotta
Oppikoululaisten keskuudessa oli 1930-luvulla varsin runsaasti erilaista harrastustoimintaa. Kerhot toimivat ajan virtausten mukaisesti urheilun, musiikin ja kuorotoiminnan sekä isänmaallis-uskonnollisten teemojen ympärillä. Luontoon kohdistuva harrastus oli tuolloin vielä varsin harvinaista. Tämä on yllättävää, koskapa oppikoululaisten pakollisiin kesätöihin kuului usein laajojen kasvi- ja hyönteiskokoelmien keruu. Vasta toisen maailmansodan jälkeen oppikoululaisten luontoharrastus voimistui laajemmin, kun Helsingissä perustettu Luonto-Liitto järjesti kerholaisille valtakunnallisia lintu- ja kasvikursseja sekä näyttelyjä.
Lahden lyseolla virisi lukuvuonna 1933-34 halukkuutta kerhon perustamiseksi edistämään oppilaiden luontoharrastuksia. Vuosikertomusten mukaan kevätlukukauden 1934 aikana perustettiinkin ”Lahden lyseon luonnontieteellinen seura”, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Tauno Väisänen. Kuraattoriksi valittiin lehtori Hannes Sirola. Lahden lyseon luonnontieteellinen seura perehtyi alkuaikoina koulun kokoelmien, kirjallisuuden sekä myös fysiikan ja kemian kokeiden avulla luonnon lainalaisuuksien tutkimiseen. Varsin pian nimi lyheni Luonto-seuraksi, jota käytettiin aina vuoteen 1972.
Seuran jäsenmäärä on ollut vakio 15-20 oppilasta, eikä siis mikään suuri verrattuna esim. urheiluseura ”Lujaan”, joka poikalyseossa on aina ollut suuren kiinnostuksen kohteena. Pienellä joukolla on ollut myös omat etunsa. Laboratoriotyöskentelyssä jokainen on omakohtaisesti päässyt havainnoimaan ja kokeilemaan. Ensimmäisen kevään aikana on innostus ollut kovinkin suurta, koskapa jouduttiin pitämään ”ylimääräinen kokous, jossa avattiin ja tutkittiin ahvenen rakennetta”. Joka toinen viikko olleet kokoukset eivät siten riittäneet innokkaille oppilaille.
Vuosikymmenien mittaan ovat kerhon toimintatavat muuttuneet monessa suhteessa. Alkuaikoina mukana ollut fysiikan ja kemian kokeilutoiminta ja alan kirjallisuuden tutkiminen on jäänyt kokonaan pois ohjelmasta 1960-luvulta alkaen. Syynä tähän on se, sittemmin normaaliin kouluopetukseen sisältyi paljon sellaista, mikä aikaisemmin oli mahdollista vain kerhoissa. Tämä luonnollisesti vei paljon viehätystä pois vapaaehtoiselta toiminnalta. Samoin on luonnonhistorian opetuksen kohdalla. Kerho käy aina kehityksessä hieman muuta koulutoimintaa edellä, koskapa kuraattoriopettajat useinkin omien harrastustensa ja kiinnostuksensa puitteissa ohjaavat kerhotyötä. Myös oppilaat ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitä oppitunneilla ei ehditä opettaa tai lähemmin tutkia.
Seuran kuraattoriksi ensimmäisenä vuonna valittu lehtori, koulun ensimmäinen rehtori, Hannes Sirola toimi tehtävässään 28 vuotta aina lukuvuoteen 1962. Tällöin seuran vuosikokous nimitti hänet ”kunniakuraattoriksi”. Tästä eteenpäin tehtävää hoiti lehtori, sittemmin tohtori Valto A. Peiponen. Hän oli varsinkin linnuista kiinnostuneiden lyseolaisten innokas tukihenkilö. Hänen laajat Lapin linnustoon ja pikkunisäkkäisiin liittyvät tutkimuksensa sekä väitöskirjatyönsä lintujen näköaistista olivat useille kerholaisille ensimmäinen kosketus tieteelliseen tutkimukseen. Hän selosti innostuneelle poikajoukolle lintujen tutkimuksen vaiheita, menetelmiä sekä ihmeellisiä tuloksia. Lintujen rengastustoiminta oli uutta ja jotkin kerholaiset saivat mahdollisuuden perehtyä tähän varsin kiehtovaan toimintaan. Kerho muuttuikin lähes lintuharrastajien omaksi, vaikka muitakin harrastusmuotoja pidettiin yllä. Kerhon ensimmäinen julkaisu ”Luonto-seuran lehti” ilmestyi 1965. Lintuhavaintoja ryhdyttiin keräämään arkistoon ja pari kerholaista jopa julkaisi Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen julkaisussa Ornis Fennica havaintojaan. Samoihin aikoihin kävi muistakin oppikouluista luontoharrastajia lyseon kerhossa, koska muualla ei yhtä innokasta harrastuspiiriä löytynyt. Lopulta – vaikka jäsenkunta oli taas kertaalleen vaihtunut – Luonto-seuran nimi muuttui Loxia-lintukerhoksi kuvaamaan pelkästään lintuihin kohdistuvaa harrastustoimintaa. Vuosina 1967-73 kerhon kuraattoreina toimi neljä nopeasti vaihtunutta luonnonhistorian opettajaa. Lehtori Seppo I. Saarisen toi lisäinnostusta harrastustoimintaan sekä erityisesti lintujen rengastamiseen.
Lintuharrastus kasvatti suosiotaan nuorison keskuudessa ja oli varsin luonnollista, että ryhdyttiin puuhaamaan erityistä yhdistystä Lahteen. Entiset kerholaiset ottivat tehtävän hoitaakseen ja 1970 perustettiinkin Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys. Sen toimihenkilöistä suurin osa oli Lyseon kasvatteja. Lintukerhon ja lintuyhdistyksen välille muodostui kiinteä yhteys ja näin kerholaiset saivat mahdollisuuden jopa pienten tutkielmien julkaisuun Päijät-Hämeen Linnut-lehdessä. Säännölliset kevät – ja syysmuuttokatsaukset oli suurelta osin Lahden alueella Loxia-kerhon jäsenten aikaansaamia. Sittemmin myös katsausten kirjoittajina ja lehden toimittajina oli kerholaisia.
Syksyllä 1974 tuli koulun entinen oppilas Heikki Kolunen hoitamaan luonnonhistorian- ja maantiedon lehtorin virkaa, ja hän aloitti Lintukerhon pidon uudelleen. Loxia-kerhon nimellä seura jatkoi pääasiassa lintuihin kohdistuvaa harrastustoimintaa. Lyseon lintukokoelmat tutkittiin tarkoin ja harjoiteltiin lajintuntemusta uusien opaskirjojen avulla. Retkeily hyville lintupaikoille oli varsin suosittu harrastusmuoto, varsinkin kun liikkumismahdollisuudet paranivat huomattavasti. Kerho toimi vilkkaasti aina 1990-luvun taitteeseen saakka, kunnes alkava lama söi kouluista pois ensimmäisenä vapaaehtoiset kerhot.
Lukion uudet opetussuunnitelmat toivat lv. 1995/96 alkaen mahdolliseksi koulukohtaisten soveltavien kurssien järjestämisen. Kun luontokerhoa ei enää ollut, perustettiin lukioon ympäristönsuojelun biologiset perusteet – niminen valinnainen maastokurssi. Se onkin sittemmin järjestetty aina keväisin, lukion viidennellä jaksolla. Kuluneena lukuvuonna oli järjestyksessä 16. kurssi. Lukuisat opiskelijat ovat täten päässeet omakohtaisesti tutustumaan Lahden ja ympäristön luontoon ja vaikkapa pöllöjen kiehtovaan maailmaan.
Lyseon Luontokerho-Lintukerho on toiminut eri muodoissaan jo 75-vuotta. Tämä jos mikään osoittaa kerhon olleen jokaiselle oppilaspolvelle hyvinkin merkityksellinen ja tärkeä. Lukuisat innokkaat kerholaiset ovat saaneet kipinän jopa koko elämän jatkuvalle luonnontarkkailulle. Ammatinvalinnan kautta kerho on vaikuttanut monien metsänhoitajien, opettajien, tutkijoiden, riistabiologien ja lääkäreiden välityksellä myös pitkään koulun jälkeenkin.
Lähteet:
Luonto-Seuran pöytäkirjat 1934-1970
Loxia-kerhon muistiinpanot 1971-1991
Lahden lyseon ja lukion vuosikertomukset 1934-2010
Päijät-Hämeen Lintutieteellisen yhdistyksen vuosikertomukset 1970-2009
Tohtori Valto A. Peiposen haastattelu 19.4.2010
**Julkaistu Lyseon vuosikertomuksessa keväällä 2010**
Seuran kuraattoreina ovat toimineet:
1934-1963 Hannes Sirola
1963-1967 Valto A. Peiponen
1967-1968 Seppo I. Saarinen
1968-1969 Hans Aaltonen
1969-1970 Jyrki Kolehmainen
1970-1973 Taisto Valkama
1974-1991 Heikki Kolunen