Viisikymmenluvun seitsemäsluokkalaisen tovereilleen tekemä intiimikysely
Löytyipä vanhahko paperi, jossa meidän luokkalaiset kertovat sisimmästään.
Viisikymmentäluvulla julkaistiin Suomessakin kuuluisa Kinseyn raportti ja sen innoittamana tein minäkin silloin ”psykologisen kokeen”. Esitin luokkakavereilleni tietysti itseäni askarruttuavia intiimejä kysymyksiä niin, että suunnittelin oikein haastattelulomakkeen. En muista, miten tarkemmin menettelin, mutta minulla oli joku ohjekirja, jota noudattamalla piti saada parhaiten niitä todellisia vastauksia. Haastattelulomake ja kysymysten tarkat muodot ovat hävinneet, mutta nimettömät vastaukset keräsin jotenkin mappikoteloon niin, etten tiennyt, kuka oli mitäkin vastannut. Meitä seitsemäsluokkalaisia matikkalinjalaisia oli silloin vuoden 1959 syksyllä 37, ihan kaikille en saanut kyselyäni esitetyksi ja näköjään kymmenen vastasi. Näin vuosien kuluttua tuollainenkin vastausprosentti antaa jotain kiintoisaa. Olen näköjään kirjoittanut kaikki vastaukset isoon ruudukkoon.
Ensimmäinen kysymys oli ilmeisesti ”Mikä on sinun näkemyksesi mukaan elämän tarkoitus”. Muistelen tämän kysymyksen olleen ohjekirjan mukainen puskurikysymys, joka johdattaisi vastailemaan mahdollisimman rehellisesti.
– Neljä sanoi paljon pohtivansa sitä kysymystä.
– Kolme vastasi, ettei mitään tarkoitusta.
– Yksi vastasi, ettei ikinä ole ajatellut.
– Yhden vastaus oli ”En ole filosofi” ja
– Yhden vastaus oli seuraava: ”Elän Jeesuksen kautta Jumalalle suorittaen ne työt, mitkä kuuluvat ihmiselle täällä alhaalla, huolellisesti”.
Toinen kysymys oli todennäköisimmin seuraavasti muotoiltu: Mitä sinulle tapahtuu kuoltuasi ja ovatko niin sanotut uskovaiset olleet järkeviä päättäessään ruveta sellaiseksi?
– Neljä ei vastannut mitään. Muiden vastaukset olivat seuraavia:
– ”Liian laaja kysymys, vaatisi pitkät selostukset. Liian ehdoton kysymys”.
– ”Haades + paratiisi”.
– ”Ovat järkeviä, jos ovat todella uskovaisia”.
– ”Järkeviä ovat, koska saavat rauhan, järjettömiä sääntöihin sitoutuessaan ja tyrkyttäessään muille. En ole uskovainen, mutta uskon silti hyvään Jumalaan. En pidä papeista. Ihmisen helvetti ja taivas ovat jo maan päällä ihmisen sisimmässä”.
– ”Tällaisilla henkilöillä menee aikaa ja energiaa hukkaan uskovaisuuteensa, toisilta jopa koko elämä. Kuoleman jälkeen ei ole minkäänlaista käsitettävää eikä käsittämätöntä elämää”.
– ”Raamatun mukaan kyllä”.
Kolmas kysymys oli todennäköisimmin seuraava: Minkälaista olisi sinun ikäisten poikien ja tyttöjen ihanteellinen seurustelu? Vastausten luokittelu oli vaikeata ja seuraavia ne olivat:
– ”Poika tai tyttö ei tunne himoa toista osapuolta kohtaan”.
– ”Toverillinen suhde, ei seksuaalinen”.
– ”Sinuttelua, ei mitään pimeitä paikkoja, avoin luottamus toiseen, ei salaa mitään. Elokuvissa, joskus tansseissa, huomioidaan vanhempien mielipiteet”.
– ”Tansseissa, elokuvissa, hauskaa välitöntä seurustelua, ehkä öitä tytön vieressä, retkeilyä, kotikutsuja, iltalenkkejä, yhteistä läksyjen opiskelua ja yhteiset harrastukset”.
– ”Kysymykseen sisältyy jo vastaus”.
– ”Se on moraalista rakkautta ilman seksuaaliyhteyttä”.
– ”Mahdollista ainoastaan hyvin älykkäille ja itsensä hillitseville, jotka kykenevät rakastamaan toistensa sisintä. Mahdotonta tavalliselle. Henkevää keskustelua, yhteistä arvostelua, kävelyretkiä, ei sukupuolista toimintaa”.
– ”Seurustelu ??? ”.
– ”On keskusteltava ja oltava seuratoverille mieliksi, kumminkin varoen puhumasta sopimattomia”.
– ”En kyllä osaa vastata”.
Neljäs kysymys oli ”Mikä on suhteesi Jumalaan?” Tässäkin vastausten luokittelu oli vaikeata ja seuraavia ne olivat:
– ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään…. Ilm 2: 10”.
– ”Uskon Jumalaan”.
– ”Ei mikään. Elän kuin Häntä ei olisikaan”.
– ”En ole tarkemmin määritellyt. Toivoisin sen olevan hyvin läheinen”.
– ”Tuntematon. Oletko ottanut huomioon, että alle 20 vuotiaalla ei ole varmaa käsitystä näistä asioista ja jos on, niin ne ovat sekasortoisessa tilassa”?
– ” Uskon, että Jumala on olemassa. Mikään ulkonainen jumalanpalvelus ei ole mieleistäni. Jos rukoillaan, ei se vaadi mielestäni mitään ulkonaista merkkiä”.
– ”Jumala on minulle sellainen olento, joka suojelee minua ja omaisiani, johon voi luottaa, joka tuo rauhan, mutta ei pakota mihinkään”.
– ”Myönnän Jumalan olemassaolon täysin, mutta sen enempää en ole ajatellut enkä uskonut, lukuun ottamatta nuorempana rukoiltuja iltarukouksia”.
– ”Olen Hänen omansa”.
– ”Jumalaa rukoilemista ja sen hyötyä olen kovasti miettinyt enkä vastausta löytänyt”.
Viides kysymys oli seuraava: Mikä on suurin, merkittävin tai muu sellainen seksuaalinen kokemuksesi? Tässä on sitten vastaukset:
– ”Ei kokemuksia”, kaksi kappaletta.
– ”En sano”, yksi.
– Tyhjä, yksi.
– ”Sormipeli”, yksi. Muut olivat sitten seuraavia vastauksia:
– ”Kun haaveilin kuvaa katsoen jostain naisesta, kuinka hän riisuu vaatteitaan ja näyttää… Samalla koskettelin itseäni”.
– ”Tähän mennessä ei ole ollut sen vakavampaa kuin tytön suuteleminen”.
– ”Suudelmat (melko runsaasti – 3-4 kertaa viikossa) ja kouriminen”.
– ”Tytön päällä maaten suutelu ja rytmilliset liikkeet ja kopelointi”.
– ”Viikon oleskelu kesällä ”ujostelemattoman” ja rohkean tytön kanssa huvilalla”.
Kun nykyajan näkökulmasta näitä vastauksia katselee, niin kyllä nousee kysymys, onko tuommoista luokkaa ollutkaan. Näin sitä silloin kuitenkin vastailtiin. Olisipa kiva, jos joku samalla luokalla ollut kommentoisi tätä.
Juhani Heiska