Aihearkisto: Lyseon Pojat

Muistamme

Lahden lyseon senioriyhdistyksen jäsenet muistavat lämmöllä entisiä jäseniään.

Juhani, Jukka Pääkkö oli yhdistyksemme perustajajäseniä ja perustajakokouksen sihteerinä. Koulun nimen taistelussa takaisin Lahden lyseoksi sekä 50- ja 60- vuotisjuhlien järjestelytoimikunnassa hän oli merkittävässä roolissa.

Lyseossa hän toimi liikunnan lehtorina ja myöhemmin yläasteen rehtorina vuodesta 1965 alkaen.  Oppilaana hän oli sotien aikana 1942 – 1952. Lyseovuosia kertyi 36 vuotta.

 

Kalle Achté oli yhdistyksemme jäsen aina viime vuosiin saakka, vaikka ei enää päässytkään kokouksiimme. Hän muisteli lämmöllä lyseovuosiaan.

Lahden lyseo julkaisee 100-vuotisjuhlateoksen toukokuussa 2021

Lahden lyseo julkaisee 100-vuotisjuhlateoksen toukokuussa 2021.

Teokseen voi esittää yleisesti Lahden lyseota käsitteleviä artikkeleita.
Halukkaita pyydetään ottamaan yhteyttä toimittajiin Tero Matkaniemeen (tero.matkaniemi@lahti.fi) ja Heikki Koluseen (heikki.kolunen@gmail.com). Artikkelien
takaraja on 31. toukokuuta 2020.

Lahden lyseo 100 vuotta keväällä 2021!

Ilmasilta Italiaan – Antti Kujalan matkakertomus

llmastrada ltaliaan

Minua on pyydetty kertomaan siitä, kun Lahden lyseon kuudennella luokalla ollessani voitin Mainos-TV:n llmasilta-tietovisailussa viikon matkan Adrianmeren rannikon Cattolicaan. Tähän kilpailuun osallistujat valittiin arpomalla siihen tarjoutuneista sopiva määrä, ehkä kolme – neljä, jotka kutsuttiin Pasilan studiolle ohjelman kuvaukseen. Lyseon 6C-luokkaa onnisti arvonnassa, ja minut lähetettiin luokan edustajaksi. Kyseinen TV-ohjelma nauhoitettiin ja esitettiin joskus talvella tai keväällä 1965.
Ohjelman pääjuontajana oli silloinen julkkis Niilo ”Tarva” Tarvajärvi ja hänen apulaisenaan Barbara Helsingius, joka tunnettiin myös balladilaulajana. Tarvajärven esiintymisestä sai hyvän käsityksen,
millaista TV-julkkiksen elämäntyyli oli. Hän oli kiinnostunut ohjelmassa esiintyneistä täsmälleen niin kauan kuin kameroiden valot paloivat. Kuvauksen päätyttyä kaikki mukana olleet olivat
hänelle pelkkää ilmaa. Miespolo oli varmaan työhönsä leipääntynyt. Onneksi paikalla oli myös Barbara Helsingius, jolta riitti hiukan huomiota myös olonsa vieraaksi kuvauksessa tunteneelle 16-
vuotiaalle. Muistan vain sen ainoan kysymyksen, johon en osannut vastata. Muista kysymyksistä ainoa mielikuvani on, että ne olivat erilaista yleistietoutta ja suhteellisen helppoja. Siinä kysymyksessä,
jonka missasin, olisi pitänyt tunnistaa Federico Fellinin La strada-elokuvan tunnussävel. Valitettavasti en saanut päähäni yhtään mitään, kun Nino Rotan säveltämä kappale soi.  Ajattelin silloin, että tähänkö se kaatui, mutta niin ei käynyt, vaan voitin kilpailun. Fellini on sittemmin ollut yksi mieliohjaajistani, joskin pidän Amarcordia, Sotyriconia tai Naisten kaupunkia vielä parempina elokuvina kuin La stradaa.
Ohjelman nauhoituksen ja esittämisen välillä oli päiviä, ellei viikkoja. Minua oli kielletty kertomasta luokassa etukäteen tulosta. Ohjelman esittämisen jälkeen ilmeni, että erittäin monet lyseolaiset
olisivat tunteneet La stradan kappaleen ja ihmettelivät minun tietämättömyyttäni. llmeisestikin luokka oli lähettänyt väärän edustajan, mutta sain silti pitää voittamani matkan.
Lähdin siis viikon seuramatkalle Cattolicaan kesäkuun alkupuolella. Siihen aikaan Adrianmeren rannikolla oli vielä osittain sateista eikä niin kuumaa. Cattolica, samoin kuin viereiset Riccione ja Rimini, oli tyypillinen rantalomakohde. Maestro Fellini oli muuten syntynyt Riminissä, ja tuohon aikaan vielä filmaamaton Amarcord (1973) kuvasi hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan siellä. Matkani kohokohtia olivat käynnit San Marinon vuoristotasavallassa, jossa olevasta linnoituksesta näkyi Adrianmerelle saakka, ja ltä-Rooman entisessä pääkaupungissa Ravennassa. Matkan oppaana oli arviolta 25-30-vuotias kaunis blondi, joka tuntui niin kovin, niin kovin vanhalta.
Tietokilpailun osallistujat saivat muistoksi llmasilta-olkalaukun. Käytin sitä jonkin aikaa, kunnes huomasin, että teksti herätti tarpeetonta uteliaisuutta ja joskus myös aggressiota, ei tosin lyseossa vaan aivan muualla. Sain käsityksen, että monet ikäiseni helsinkiläiset ovat pelkkiä p-läpiä, jos asia ilmaistaan niin kuin se silloin tuntui. Mikään ei kuitenkaan ole muuttumatonta. Kaunis opas liikkuu nyt varmaan rollaattorilla. ltse olen asunut Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla vuodesta 1968 lähtien. Olkalaukku, jolle ei ollut käyttöä, jäi jonkun muuton yhteydessä ullakon kanikomeroon
pölyttymään. Muisto Ilmasillastakin oli unohtunut jonnekin perimmäisiin syövereihin, kunnes  luokkatoverini Kolusen Heikki pyysi minua palauttamaan sen mieleeni ja kirjoittamaan tähän paperille.

Antti Kujala, kirjoittanut lyseosta ylioppilaaksi keväällä 1967

Kuvassa vasemmalta Timo Laisi, Antti Kujala, Matti Ketonen ja  O. Olin. Hollolan Kiikunlähteellä linturetkellä  marraskuussa 1963. Kuvan otti  Heikki Kolunen.

Vuoden 1967 riemuylioppilaat

Lahden lyseon ylioppilasjuhla 3.6.2017
Lahden Urheilu- ja messukeskus
Vuoden 1967 riemuylioppilaan puhe                                                 seniorikonsultti, ekonomi Eero Ravantti

Hyvät uudet ylioppilaat, opettajat ja oppilaat, arvoisa juhlaväki
Olen iloinen voidessani edustaa 50 vuotta sitten valkolakin saaneita lyseolaisia, joista 19 on täällä tänään. Eilen meitä vuoden 1967 ylioppilaita kokoontui peräti 35 – osa ulkomailta asti – luokkakokoukseemme, joka luonnollisesti aloitettiin tutustumiskierroksella vanhassa – meille edelleen rakkaassa – opinahjossamme apulaisrehtori Kalle Niemisen asiantuntevalla opastuksella.
Kierroksen aikana mieleen palasivat toisaalta monet nostalgiset ja hauskatkin muistot omilta kouluvuosilta, toisaalta saatoimme havaita, että oppimisympäristö ja oppimista tukevat työkalut ovat tehneet valtavan harppauksen – tai pitäisikö sanoa digiloikan – kuluneiden vuosikymmenten aikana. Oma oppimisalustani muodostui paitsi laadukkaasta opetuksesta, vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa, teinikunnan puheenjohtajuudesta, lyseon koripallojoukkueesta, kouluorkesterista sekä lauluyhtyeestä Eero, Jorma ja Jussi.
Myös maailma koulun ympärillä on muuttunut. Jos pieni kevennys sallitaan, minun kouluvuosinani merkittäviä toimijoita olivat mm. Neuvostoliitto, Maalaisliitto, Teiniliitto ja Paperiliitto. Kun nyt katselemme ympärillemme, jäljellä näistä neljästä liitosta on vain Paperiliitto – sekin takavuosien kukoistuksensa ohittaneena.
Lahden lyseo ei ollut – eikä edelleenkään ole – mikä tahansa koulu. Se on koulu, joka huolehtii erinomaisen hyvin siitä, että oppilaat saavat kunnon eväät tulevaan elämäänsä. Lyseon henki ei ole tyhjä klisee, vaan todellisuutta, joka näkyy niin koulun arjessa kuin juhlatilaisuuksissakin. Vaikka kouluvuosinani arvoja ei ollut tapana näkyvästi julistaa, minä kuvaisin lyseon erityisluonnetta kiteytetysti sanoilla PERINNE, SUVAITSEVAISUUS, ERINOMAISUUS JA YLPEYS – ylpeys erityisesti omasta koulusta ja siitä, mitä se edusti paitsi opetuksen myös musiikin, urheilun ja muun kulttuurin saralla.
Lyseon opettajat eivät tyytyneet vain opettamaan, vaan kasvattivat oppilaitaan elämää varten. He ymmärsivät erilaisuutta ja kiitettävästi sietivätkin sitä – tiettyyn rajaan asti. Erityisellä lämmöllä muistan rehtori Antti Raipalaa sekä opettajiani ja luokanvalvojiani tohtori Valto A Peiposta ja kouluneuvos Pekka J Mannista, jotka osaamisellaan, persoonallisuudellaan ja kärsivällisyydellään loivat alustan, josta poikien oli hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin.
Hyvät uudet ylioppilaat, tämä on erityisesti teidän päivänne ja teidän juhlanne. Riemuylioppilaiden puolesta onnittelen teitä lämpimästi. Olette lyseosta saaneet hyvät valmiudet tulevaa elämäänne varten.
Nykyään työelämässä, liike-elämässä ja muillakin elämän alueilla korostetaan – ihan aiheellisesti – erottautumisen merkitystä. Muotia on puhua jopa itsensä brändäämisestä. Mielestäni tässä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta kopioituja roolimalleja kannattaa välttää. Olemalla oma aito itsensä ja omia vahvuuksia kehittämällä pääsee pitkälle.
Lopuksi, elämässä lottovoitot osuvat kohdalle harvakseltaan – työvoittoja on tarjolla sitäkin enemmän.

***********************************************************************

Vuoden 1967 ylioppilasjuhla lyseolla.

 

0 Ylioppilasjuhla

 

Riemuylioppilaat lyseon portilla

17 Ryhmäkuva

Lyseon opettajakunta  lv 1966/67

0 Lyseon opettajakunta

Penkkarit

0 Penkkarit_8C

Ylioppilaat Rautatienkadulla

0x Ylioppilaat_Rautatienkatu

Tunnelmakuvia  kokoontumisesta

_DSC1971_1Ristinkirkolla_DSC1979Linja-autossa_DSC2013Juha Toivosen autoja_DSC2038Juha Toivosen autoja_DSC2061Sibeliustalolla40 Hiihtomuseon auditorio_Matti Piilola

Voitto -ravintolassa luokkakokouksessa

50 Ylioppilasjuhla Riemuylioppilaat

Riemuylioppilaat yo-juhlassa 3.6.2017

55 Ylioppilasjuhla Eero Ravantti puhumassa

Eero Ravantti puhumasssa uusille ylioppilaille

Class1967 reunion_ohjelma

Ylioppilasvuosikerta 1964 kokoontui viime syksynä Lahdessa

1. kuva Lahden kaupungintalon rappusilla

-Ylärivi vasemmalta oikealle: Timo K. Tikka, Erkki Hämäläinen, Juhani Rikala, Pekka Nupponen, Ilkka Saulo, Seppo Vehko (ent. Virtanen)

-keskirivi vasemmalta oikealle: Kari Tuomi, Matti Krannila, Pekka Wallenius, Juhani Wallenius, Reino Rintanen, Risto Mattila

-eturivi vasemmalta oikealle: Kari Wilkman, Pentti Pesola, Tapani Timonen, Pekka Taitto, Timo Mikkonen, Martti Vuojolainen

dav

2. kuvassa on tiedottaja Mirkka Ruohonen kaupunginvaltuuston salissa takanaan entisen lyskäläisen Väinö Saarion muotokuva. Mirkka Ruohonen kierrätti meitä eri puolilla kaupungintaloa ja kertoi talon historiasta.

dav

3. kuva: ryhmämme oli kaupunginhallituksen kokoustilassa kuuntelemassa noin tunnin ajan kaupungijohtaja Jyrki Myllyvirran esitystä ja juomassa pullakahveja. Kuvassa Myllyvirta on eturivissä Tapani Timosen ja Pekka Nupposen välissä. Rappusilla otetusta kuvasta puuttuivat Pekka Roine (eturivissä 4. vasemmalta) ja Matti Saarikko (eturivissä 1. oikealla).

dav

Kaupungintalokäynnin jälkeen kokoonnuimme Scandic-hotelliin syömään ja keskustelemaan. Sovittiin, että kokoontuisimme taas ensi syksynä Lahdessa. Esillä oli mm. upseerikerho Hennalassa asiantuntijaesitelmineen.

Kuvat kokosi ja lähetti:

Kari Wilkman