Lahden lyseon ylioppilasjuhla 3.6.2017
Lahden Urheilu- ja messukeskus
Vuoden 1967 riemuylioppilaan puhe                                                 seniorikonsultti, ekonomi Eero Ravantti

Hyvät uudet ylioppilaat, opettajat ja oppilaat, arvoisa juhlaväki
Olen iloinen voidessani edustaa 50 vuotta sitten valkolakin saaneita lyseolaisia, joista 19 on täällä tänään. Eilen meitä vuoden 1967 ylioppilaita kokoontui peräti 35 – osa ulkomailta asti – luokkakokoukseemme, joka luonnollisesti aloitettiin tutustumiskierroksella vanhassa – meille edelleen rakkaassa – opinahjossamme apulaisrehtori Kalle Niemisen asiantuntevalla opastuksella.
Kierroksen aikana mieleen palasivat toisaalta monet nostalgiset ja hauskatkin muistot omilta kouluvuosilta, toisaalta saatoimme havaita, että oppimisympäristö ja oppimista tukevat työkalut ovat tehneet valtavan harppauksen – tai pitäisikö sanoa digiloikan – kuluneiden vuosikymmenten aikana. Oma oppimisalustani muodostui paitsi laadukkaasta opetuksesta, vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa, teinikunnan puheenjohtajuudesta, lyseon koripallojoukkueesta, kouluorkesterista sekä lauluyhtyeestä Eero, Jorma ja Jussi.
Myös maailma koulun ympärillä on muuttunut. Jos pieni kevennys sallitaan, minun kouluvuosinani merkittäviä toimijoita olivat mm. Neuvostoliitto, Maalaisliitto, Teiniliitto ja Paperiliitto. Kun nyt katselemme ympärillemme, jäljellä näistä neljästä liitosta on vain Paperiliitto – sekin takavuosien kukoistuksensa ohittaneena.
Lahden lyseo ei ollut – eikä edelleenkään ole – mikä tahansa koulu. Se on koulu, joka huolehtii erinomaisen hyvin siitä, että oppilaat saavat kunnon eväät tulevaan elämäänsä. Lyseon henki ei ole tyhjä klisee, vaan todellisuutta, joka näkyy niin koulun arjessa kuin juhlatilaisuuksissakin. Vaikka kouluvuosinani arvoja ei ollut tapana näkyvästi julistaa, minä kuvaisin lyseon erityisluonnetta kiteytetysti sanoilla PERINNE, SUVAITSEVAISUUS, ERINOMAISUUS JA YLPEYS – ylpeys erityisesti omasta koulusta ja siitä, mitä se edusti paitsi opetuksen myös musiikin, urheilun ja muun kulttuurin saralla.
Lyseon opettajat eivät tyytyneet vain opettamaan, vaan kasvattivat oppilaitaan elämää varten. He ymmärsivät erilaisuutta ja kiitettävästi sietivätkin sitä – tiettyyn rajaan asti. Erityisellä lämmöllä muistan rehtori Antti Raipalaa sekä opettajiani ja luokanvalvojiani tohtori Valto A Peiposta ja kouluneuvos Pekka J Mannista, jotka osaamisellaan, persoonallisuudellaan ja kärsivällisyydellään loivat alustan, josta poikien oli hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin.
Hyvät uudet ylioppilaat, tämä on erityisesti teidän päivänne ja teidän juhlanne. Riemuylioppilaiden puolesta onnittelen teitä lämpimästi. Olette lyseosta saaneet hyvät valmiudet tulevaa elämäänne varten.
Nykyään työelämässä, liike-elämässä ja muillakin elämän alueilla korostetaan – ihan aiheellisesti – erottautumisen merkitystä. Muotia on puhua jopa itsensä brändäämisestä. Mielestäni tässä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta kopioituja roolimalleja kannattaa välttää. Olemalla oma aito itsensä ja omia vahvuuksia kehittämällä pääsee pitkälle.
Lopuksi, elämässä lottovoitot osuvat kohdalle harvakseltaan – työvoittoja on tarjolla sitäkin enemmän.

***********************************************************************

Vuoden 1967 ylioppilasjuhla lyseolla.

 

 

Riemuylioppilaat lyseon portilla

Lyseon opettajakunta  lv 1966/67

Penkkarit

Ylioppilaat Rautatienkadulla

Tunnelmakuvia  kokoontumisesta

RistinkirkollaLinja-autossaJuha Toivosen autojaJuha Toivosen autojaSibeliustalolla

Voitto -ravintolassa luokkakokouksessa

Riemuylioppilaat yo-juhlassa 3.6.2017

Eero Ravantti puhumasssa uusille ylioppilaille

Class1967 reunion_ohjelma