Avainsana-arkisto: featured

Vuoden 1967 riemuylioppilaat lyseolla

Lahden lyseon ylioppilasjuhla 3.6.2017
Lahden Urheilu- ja messukeskus
Vuoden 1967 riemuylioppilaan puhe                                                 seniorikonsultti, ekonomi Eero Ravantti

Hyvät uudet ylioppilaat, opettajat ja oppilaat, arvoisa juhlaväki
Olen iloinen voidessani edustaa 50 vuotta sitten valkolakin saaneita lyseolaisia, joista 19 on täällä tänään. Eilen meitä vuoden 1967 ylioppilaita kokoontui peräti 35 – osa ulkomailta asti – luokkakokoukseemme, joka luonnollisesti aloitettiin tutustumiskierroksella vanhassa – meille edelleen rakkaassa – opinahjossamme apulaisrehtori Kalle Niemisen asiantuntevalla opastuksella.
Kierroksen aikana mieleen palasivat toisaalta monet nostalgiset ja hauskatkin muistot omilta kouluvuosilta, toisaalta saatoimme havaita, että oppimisympäristö ja oppimista tukevat työkalut ovat tehneet valtavan harppauksen – tai pitäisikö sanoa digiloikan – kuluneiden vuosikymmenten aikana. Oma oppimisalustani muodostui paitsi laadukkaasta opetuksesta, vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa, teinikunnan puheenjohtajuudesta, lyseon koripallojoukkueesta, kouluorkesterista sekä lauluyhtyeestä Eero, Jorma ja Jussi.
Myös maailma koulun ympärillä on muuttunut. Jos pieni kevennys sallitaan, minun kouluvuosinani merkittäviä toimijoita olivat mm. Neuvostoliitto, Maalaisliitto, Teiniliitto ja Paperiliitto. Kun nyt katselemme ympärillemme, jäljellä näistä neljästä liitosta on vain Paperiliitto – sekin takavuosien kukoistuksensa ohittaneena.
Lahden lyseo ei ollut – eikä edelleenkään ole – mikä tahansa koulu. Se on koulu, joka huolehtii erinomaisen hyvin siitä, että oppilaat saavat kunnon eväät tulevaan elämäänsä. Lyseon henki ei ole tyhjä klisee, vaan todellisuutta, joka näkyy niin koulun arjessa kuin juhlatilaisuuksissakin. Vaikka kouluvuosinani arvoja ei ollut tapana näkyvästi julistaa, minä kuvaisin lyseon erityisluonnetta kiteytetysti sanoilla PERINNE, SUVAITSEVAISUUS, ERINOMAISUUS JA YLPEYS – ylpeys erityisesti omasta koulusta ja siitä, mitä se edusti paitsi opetuksen myös musiikin, urheilun ja muun kulttuurin saralla.
Lyseon opettajat eivät tyytyneet vain opettamaan, vaan kasvattivat oppilaitaan elämää varten. He ymmärsivät erilaisuutta ja kiitettävästi sietivätkin sitä – tiettyyn rajaan asti. Erityisellä lämmöllä muistan rehtori Antti Raipalaa sekä opettajiani ja luokanvalvojiani tohtori Valto A Peiposta ja kouluneuvos Pekka J Mannista, jotka osaamisellaan, persoonallisuudellaan ja kärsivällisyydellään loivat alustan, josta poikien oli hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin.
Hyvät uudet ylioppilaat, tämä on erityisesti teidän päivänne ja teidän juhlanne. Riemuylioppilaiden puolesta onnittelen teitä lämpimästi. Olette lyseosta saaneet hyvät valmiudet tulevaa elämäänne varten.
Nykyään työelämässä, liike-elämässä ja muillakin elämän alueilla korostetaan – ihan aiheellisesti – erottautumisen merkitystä. Muotia on puhua jopa itsensä brändäämisestä. Mielestäni tässä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta kopioituja roolimalleja kannattaa välttää. Olemalla oma aito itsensä ja omia vahvuuksia kehittämällä pääsee pitkälle.
Lopuksi, elämässä lottovoitot osuvat kohdalle harvakseltaan – työvoittoja on tarjolla sitäkin enemmän.

***********************************************************************

Vuoden 1967 ylioppilasjuhla lyseolla.

 

0 Ylioppilasjuhla

 

Riemuylioppilaat lyseon portilla

17 Ryhmäkuva

Lyseon opettajakunta  lv 1966/67

0 Lyseon opettajakunta

Penkkarit

0 Penkkarit_8C

Ylioppilaat Rautatienkadulla

0x Ylioppilaat_Rautatienkatu

Tunnelmakuvia  kokoontumisesta

_DSC1971_1Ristinkirkolla_DSC1979Linja-autossa_DSC2013Juha Toivosen autoja_DSC2038Juha Toivosen autoja_DSC2061Sibeliustalolla40 Hiihtomuseon auditorio_Matti Piilola

Voitto -ravintolassa luokkakokouksessa

50 Ylioppilasjuhla Riemuylioppilaat

Riemuylioppilaat yo-juhlassa 3.6.2017

55 Ylioppilasjuhla Eero Ravantti puhumassa

Eero Ravantti puhumasssa uusille ylioppilaille

Class1967 reunion_ohjelma

Lahden Lyseon Seniorit – Lyseon Pojat. Syyskokous 25.10.2017

Lahden Lyseon Seniorit ry.

Lyseon Poikien syyskokous pidetään  25. lokakuuta  2017 klo 18.00 alkaen. Paikka Lahden Seurahuone.

 

 

 

Arvoisa Lahden Lyseon Senioriyhdistyksen jäsen!

Yhdistyksemme toiminta tarvitsee jäsenmaksuja. Tällä pienellä summalla voimme hoitaa hallinnon, järjestää kokoukset, hoitaa kokouskutsut ja mikä tärkeintä, jakaa lyseolaisille keväisin stipendejä!
Jäsenmaksut vuodelle 2017 ovat entiset.
Jäsenmaksun (10 €) voi maksaa myös kokouksen yhteydessä sihteerille.

Kiitos!

Seuraa Seniorien kotisivuja osoitteessa ”Lahdenlyseonseniorit.fi”. Siellä runsaasti lyseolaisuutta kuvaavaa aineistoa!

TILI NORDEA FI68 1519 3006 1052 88

10,00 €

Huom. Jäsenpostin lähettäminen hoituu parhaiten s-postilla. Ilmoita käytössäsi oleva osoite, niin saat vastaisuudessa postia sähköisesti.
Sähköpostiosoitteita kaivataan lisää!
*************
Puheenjohtaja Timo Suvisilta, tsuvisilta@phnet.fi
Sihteeri Heikki Kolunen, heikki.kolunen@gmail.com

Lyseon opettajia 1957-58, 60-v sitten

Lahden lyseon opettajia 1961-62

 

Yllä opettajien kuva lv.1957/58.

Vertaa allaolevaan kuvaa 1953/54, josta Raimo Kaarna kirjoittaa:

2007 kirjoitettu:

 

Lainattu Raimo Kaarnan kotisivuilta (luvalla) http://www.lahtelaista.net

Löysin äsken jo 16 vuotta sitten Nykylahti-lehdessä julkaistun valokuvan entisistä Lahden Lyseon opettajista 1953-54. Lehtileikkeessä pyydettiin nimeämään tuttuja kasvoja. Kirjoitin maaliskuussa 1991 omat muistikuvani talteen ja pistin kirjeen lehtykäiseen. Kirjeeni ei ehtinyt seuraavaan Nykylahteen, joten julkaisen sen tässä nyt 16 vuoden viiveellä. Jos muistin joitain väärin, pistä oikaisusi sähköpostina tai kirjeenä ja korjataan asia !
Raimo Kaarna, signal@sci.fi, Purokatu 18, 15200 Lahti, puh.044 2714064.

Lahti 10.3.1991

Nykylahti / Wanha Kuva
Rautatienk.19 A
15110 LAHTI

”Wanhana” lyseolaisena – 1954-1964, välillä vuosi työelämässä – vilkuilin haikeana lapsuuteeni ja nuoruuteeni, kun kolmossivulta tuijottivat tutut opettajat… Kaikki eivät tietenkään tietoa minun päähäni päntänneet, mutta useimmat yrittivät jossain vaiheessa.

Muutaman sanan kommentti kustakin (numerointi vasemmalta oikealle) :

YLÄRIVI

1) Jaakkolan Oskari, matematiikkaa, vanhoilla päivillään huonokuuloinen ja hidaspuheinen, usein kiusanteon kohteenakin… Meillä opettajana vain muita tuuratessaan, tilapäisesti. – Joku oppilaista, lienee Virtasen Muke, keikutti kerran matikantunnilla opettajanpöydän kohdalle kattoon ripustetun langan avulla porkkanaa Oskarin silmien edessä.

2) VIKI, Ahposen Vihtori, piirustuksenopettaja, myös kaunokirjoitusta… Omat numeroni Vikiltä parhaimmillaan 10 ja 9, hän oli siis lempiopettajiani. Viki oli vihainen laiskuudesta, räjähti tulisesti joillekin oppilaille tekemättömistä töistä tai muiden töiden lainaamisesta arvostelua varten. Ainakin Perttolan Hannu, Vainion Simppa ja Tarmolan Timo saivat huutia !

3) TÖRÖ, Uuno Teittinen, suomenkieli, pystytukkainen vanha maajoukkuetason aitajuoksija (?), ”vihasi” kaikkea urheilua, irvaili mäenlaskuakin: ”Isot miehet menevät menevät ylös hyppyrimäkeen, laskevat alas, menevät ylös, laskevat alas, mitä järkeä siinä on?”. Lumirakeen Pertin sivistyssanojen käyttö aineissa sai Törön miltei ”raivoihinsa”, Törö kävi Lummin aineet aina läpi sana sanalta ja pottuili erikseen jokaisesta elokuva-arvostelijan käyttämästä vierasperäisestä sanasta. Erittäin pätevä opettaja. Kirjoitin itse preliminääreissä seitsemännellä vapaa-aineen siirtolaisuudesta ja Törö luki sen malliksi kahdeksasluokkalaisille ylioppilaskirjoituksia varten ! Olin pakahtua ylpeydestä…

4) Hugo J. Teivaala (kauppaopiston rehtori), joka kävi lyseossa opettamassa pikakirjoitusta

5) Vanhempi lehtori Viljo Norman Heinin, matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa 1941-55

6) PUUPIETSU, Helminen, Pentti, veistonopettaja. Oma valtakuntansa ”ruumisarkun” alakerrassa, Pietsu oli hivenen tiukkapipoinen ja kireä. Kannellisen korurasian viilutyö vinoneliöineen ja saranoidenkiinnityksineen oli miltei ylivoimaisen vaikea tehtävä ! Solidaarisuuttaan entisiä oppilaitaan kohtaan Pietsu osoitti Valtakulman ravintolan wc:ssä sinuttelemalla meitä siellä penkkaripäivän iltana…

7) OLAVI KRANNILA, lempinimeä ei tainnut ollakaan ? – pastori, uskonnon opettaja… Erittäin selkeä artikulointi, etenkin konsonantit korostuivat hänen puhuessaan ja painottaessaan sanojaan. Mieleenpainuvin muistoni Krannilasta on 25 vuoden takaa. Hän vihki minut ja Tammiston Tuulan (Kannaksen yhteislyseon tyttöjä) Lahden puukirkossa 16.7.1966 ja kysyi ”Otatko Sinä, HYVÄ oppilaani Raimo Kaarna, puolisoksesi…”. Tätä alttarilla saatua julkista arvostusta ei kukaan elämäni myöhemmissäkään vaiheissa ole koskaan ylittänyt.

8) Ylioppilas Erland Sundqvist, matematiikkaa

9) HÄRKÄ, Hannes Sirola, luonnontieteet. Olympiavoimistelijan ryhti, seisoi suorana kuin seiväs, pää aina pystyssä, erittäin lyhyt askel teki kävelystä köpöttelyä. Härkä asui Kariniemenkadulla kotiani ”pitkäätaloa” vastapäätä ”kolmessatalossa”, muistaakseni numerossa 28, siis liikenneympyrän viereisessä kerrostalossa metsän reunassa. Sirola oli erittäin arvostettu herrasmiesopettaja, suuttuessaan hän punehtui rajusti.

10) Fil. kand. Vilho Arkima, matematiikkaa

– Olin väärässä, arvelin kyseessä olevan KIKKARAn, Veikko Partasen, musiikinopettajan ja aamuhartauksien urkuharmonisti nuorena ja laihana. Kikkara polki juhlasalin harmoonia niin ponnekkaasti, että oli pudota tuoliltaan, kolina kuului ja ”esilaulaja” heilui tuolillaan puolelta toiselle. Minua Kikkara pyysi laulamaan laulukokeissa vain kerran koko kouluaikana ja tuomio oli selvä, todistuksessa koreili ikuisesti viiva numeron sijaan.

11) KUSTAA, Roineen Kustaa, saksaa ja ranskaa… Erittäin pätevä ja pidetty opettaja, auktoriteettia oli jakaa vaikka koko muulle opettajakunnalle. Rehtoriaineista vaikka ei lyseossa rehtoriksi tullutkaan. Huhun mukaan Kustaa ja Kaloniemi eivät aina olleet samaa mieltä koulun asioista. Kososen Pertsa tapaili ”skraapata” koulusta, joskus jopa viikkotolkulla. Kerran saksantunnilla Kustaa ilahtui Kososen näkemisestä pitkästä aikaa ja käännätti hänellä pirullisesti lauseen ”Poika poikkesi kouluun”. Itse takeltelin ranskan ääntämisessä ja sen huomattuaan Kustaa luetutti minulla oppitunnin alkajaisiksi päivän tekstin ainakin kymmenellä perättäisellä tunnilla… Loistomaikka !

ALARIVI – ISTUMASSA (edelleen vasemmalta oikealle)

1) Fil. kand. Terttu Vartiainen, luonnonhistoria ja maantieto

2) LOTJA, Hilma Immonen, englanninopettajammehan se siinä ! Nimi lienee tullut tukevahkosta ruumiinrakenteesta, mutta Lotja oli ihan OK. Puhui paljon ja kuuluvasti, äänessä koko tunnin, kukaan ei varmaankaan nukkunut ja opituksikin tuli.

3) Fil. maist. Lyyli Isoranta, saksa, englanti

– Arvelin 12.9.2011 kyseessä olevan MONOKKELIn, Taina Lahti, ruotsinkielen opettajamme ensimmäisellä ja toisella luokalla ??? Ulkoinen olemus vaikutti tutuhkolta, en ollut varma kuitenkaan. – Ja pieleen menenikin.

4) VELTTO, Antti Raipala, rehtorimme ja kirkkohistorian ja uskonnon opettaja. Arvonsa tunteva, tyylikäs herrasmies, vasen käsi napoleonmaisesti takin sisässä ja oikea käsi teki laajoja kaariliikkeitä puheen korostamiseksi. Viittaamatta jättämisestä sai miinusmerkin rehtorimme muistivihkoon, joka aina tunnin alussa otettiin povitaskusta esiin opettajanpöydälle. Itse olin kuudennen luokan jälkeen vuoden töissä ja palasin takaisin kouluun seitsemännelle vuoden tauon jälkeen ilmoittautumatta erikseen kenellekään, kuten oli sovittu. Raipalan kommentti ensimmäisellä kirkkohistoriantunnilla: ”Öh, Kaarnakin, Kaarnakin, öh, on tullut, öh tullut, takaisin, takaisin…”.

5) Fil. kand. Kerttu Nyqvistin, ruotsia ja englantia

6) KAISA, Katri Blomroos, ruotsinopettajamme. ”Tomma tunnor bullrar mest” kuultiin aina, jos luokassa oli liikaa hälinää. Kaisa oli itse aikamoinen äänessäolija, joku sanoisi jopa ”kaakattaja”, ei juuri paikallaan pysynyt, opetti ja opetti, tuputti ja tuputti ja kai me jotain opittiinkin.

7) AUNE, Aune Ahola, suomenkielen opettajamme. Hän kuoli hiljattain Helsingissä… Myös Aune oli arvostettu ammatti-ihminen, erittäin tiukka vanhapiikaopettaja, joka vaati paljon meiltä oppilailta. Jos jotain ei osattu, Aune otti sen henkilökohtaisena loukkauksena, punastui ja suuttui, korotti äänensä, joskus katkaisi karttakepinkin. Aune oli rehevä, ylväs, pystyryhtinen naisihminen – poikakoulussa joillekin jopa haavekuva. Isänmaallinen, varmasti periaatteen ihminen, miehenä hän olisi ollut ”upseeriainesta”.

Muistoni lyseosta ja kuvan opettajista ovat mieluisia. Toivottavasti joku muu lukijanne tunnistaa tuntemattomiksi jääneet. Lahden Lyseon 50-vuotishistoriikissa (1921-1971) luetellaan kaikki siihenastiset opettajat, mutta kaikista ei ole kuvia.

Raimo Kaarna, lyseolainen vv.1954-64