Pekka J. Manninen muistelee

pekka-j-manninen-ja-viitta

Olen saanut monen kehotuksen jälkeen kouluneuvos, rehtori Pekka J. Manniselta alla olevat kolme muistelua Lyseon ajalta.

Lukion II A:n oppilas Arto Rinnesalo ikuisti salaa oman näkemyksensä rehtori Mannisen (Näppärän) historiantunnin kulusta syyslukukaudella 1976. Toivottavasti audiovisuaalinen sanoma tavoitti oppilaat! Taiteilija antoi teoksensa kehystettynä minulle joululahjaksi ja on se siitä lähtien ollut asuntoni seinällä.

Pekka J. Manninen

Syksyllä 1987 Lahden raittiustoimi järjesti ”kansanäänestyksen” lahtelaisen terveysvaikuttajan valitsemiseksi. Kymmenen eniten ääniä saaneiden nimet julkistettiin lehdessä, ja heistä piirrettiin karrikatyyrit, joihin jokaisen oli liitettävä oma liikunnallinen mottonsa. Minun karrikatyyrini piirsi entinen lyseolainen Rauli Nordberg. Senkin paikka on asuntoni seinällä.

pekka-j-vaikuttajana

Opettaessani antiikin historiaa olin varsinkin Rooman historian yhteydessä törmännyt arvokkaana ja kauniina pidettyyn purppuraväriin. Mutta aivan tarkka tieto värin sävystä puuttui. Sanoin kerran syksyllä 1993 koulun kuvaamataidon lehtori Hannu Polkutielle, että näytä minulle joskus oikea purppuraväri. Hannu oli hiljattain Helsingistä valmistunut kuvaamataidon maisteriksi ja oli ensimmäinen maisteri aineessaan Lahden kouluissa. Hannu lupasi näyttää. Asia unohtui sitten minulta, mutta ei näköjään muilta. Toukokuun lopulla oppilaat pyysivät saada järjestää kesäkuun 1. päivänä rehtorille juhlan vanhassa juhlasalissa.

Juhlassa oppilaat pukivat päälleni ns. rehtorinviitan. Yliopistojen ja korkeakoulujen rehtoreilla on viittansa, mutta nyt oli toteutettu hanke tehdä ensimmäinen viitta lukion rehtorille. Tietoja viitasta: sen on suunnitellut lehtori Hannu Polkutie, ohjeita saatu Taideteollisesta korkeakoulusta, kangas on pellavaa, käsin värjätty. Väri on vanha purppura Panton 122, viitan ompelivat lukion II B:n ja C:n oppilaat. Kultapainannan tekivät II A:n oppilaat, selkäpuolelle on painettu antiikin neljän elementin kuviot: tuli, vesi, ilma ja maa.

Kun oli nähty paljon vaivaa, halusivat hankkeen toteuttajat saada asian näkyvimmin esille. Päätettiin, että viitta puetaan ylleni kevätjuhlassa 4. kesäkuuta 1994 heti sen jälkeen, kun kaikki 101 ylioppilasta on lakitettu. Valmistuneiden määrä oli ennätys lyseon historiassa. Kirjoituksiin osallistuneita oli ollut yksi enemmän.

Sanotaan, että kaksi (viitta ja 101 ylioppilasta) ei kolmannetta jää! Viimeisenä kevätjuhlan yllätysnumerona näyttämölle astui Lyseon seniorien puheenjohtaja, kansanedustaja Jouko Skinnari ja ilmoitti Tasavallan presidentin myöntäneen eilen rehtori Manniselle kouluneuvoksen arvonimen. Senioriyhdistys oli toiminut asian puolesta ponnekkaasti ja tuloksekkaasti.

Saman vuoden syksyllä jäin eläkkeelle ja päätin 31 vuotta kestäneen lyseo-urani. Tuosta ajasta olin viimeiset vähän yli 20 vuotta rehtorina eli toiseksi pisimpään rehtori Artturi A. Tähtisen jälkeen.

Toim. kommentti: Kun rehtori Manninen jäi lomalle ennen eläkkeelle siirtymistä, hän luovutti minulle rehtorin tehtävän. Viimeisen kerran hän käytti avaintaan yrittäessään avata kanslian ovea. Mutta miten kävikään: Abloy-avain katkesi lukkoa kierrettäessä ja vain tynkä jäi lukkoon! Onneksi vahtimestari sai avainpalan pois lukosta ja yhdessä todettiin, että avainkin antoi kaikkensa lyseon eteen!

Heikki Kolunen