Hetekanvedon MM 1964 lyseolle!

Hetekanveto ESS kuvat

Hetekanveto ESS
ESS 29.4.2014

Kun Lyseon pojat ME:n tekivät

Helmikuussa 1964 maailmaa järisytti kaksi uutista: Cassius Clay voitti nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuden ja joukko Tehtaanpuiston yhteiskoulun oppilaita ilmoitti tehneensä maailmanennätyksen, vetäneensä hetekaa 130 kilometriä.
Lyseon pihalla pidettiin palaveri. Päätettiin, että Cassius Clay saa olla, mutta helsinkiläiset eivät kauan juhli.
Neljätoista lukion poikaa ilmoittautui maailmanennätysyritykseen. Heteka saatiin Upolta, linja-auto puhuttiin huoltoautoksi Lahden Liikenteeltä, leipää ja viinereitä tuli Oululaiselta ja limsakorit kinuttiin Mallasjuomalta.
Urheilusponsoroinnista ei kukaan ollut kai kuullutkaan ennen kuin me kiinnitimme hetekan kylkeen mainostaulun: ”Tämä kulkee Oululaisen leivällä”. Lakanassa sen yläpuolella ilmoitimme Cassius Clayn tapaan: ”Olemme suurimpia. Olemme kauneimpia. Olemme MESTAREITA”.
Lähtö tapahtui hiihtoloman alkaessa, lauantaina 29. helmikuuta. Sovimme, että kierrämme Päijänteen. Ensin valtatien laitaa Vääksyn kautta Sysmään ja Jyväskylään ja sieltä Jämsän ja Kuhmoisten kautta takaisin Lahteen.
Kaksi poikaa veti hetekaa tunnin kerrallaan, sitten vaihdettiin. Välillä se meni kilpailuksi ja paras pari pinkoi tunnin aikana heteka perässään melkein 12 kilometriä. Yleensä bussi ajoi vaihdon jälkeen kymmenen kilometriä eteenpäin ja jäi tien laitaan odottamaan. Lepovuorossa joko nukuttiin tai keskusteltiin päivänpolttavista kansainvälisistä kysymyksistä.
Kun ME-joukkue maanantaina aamupäivällä körötteli hetekan perässä Lahden Aleksanterinkatua ja vilkutteli bussin ikkunasta ihmettelijöille, joukko vihaisia miehiä pysäytti auton. Linja-autonkuljettajat olivat menneet lakkoon, ja bussi piti ajaa saatanan äkkiä tallille.
Nou hätä. Huolto siirtyi Lyseon kellarikerrokseen ja veto jatkui Kisapuistoa kiertäen.
Keskiviikkoaamuna sovittiin, että eiköhän tämä riitä. Silloin oli vedetty yhtä soittoa melkein viisi vuorokautta ja tietä oli jäänyt taakse 630 kilometriä.
On se riittänyt tähän päivään asti.
Ja ihan siltä varalta, että joku on ehtinyt unohtaa hetekanvedon maailmanennätyksen haltijoiden nimet, niin tässä: Kari Ahoinniemi, Juhani Boman, Lasse Erola, Matti Kuusela, Erkki Käki, Juhani Lappalainen, Visa Lautamatti, Timo Lehtovuori, Esko Mäkelä, Antero Nykänen, Juhani Raunio, Lasse Sammalkorpi, Hannu Toivonen ja Hannu Vikman.
Aika velikultia.

(kuvatekstit)
Hetekan alle hitsattiin lattateräksestä lyhyet jalakset, sillä terässängyn pienet pyörät eivät olisi kestäneet maantiellä kovin pitkään.
Hetekanvedon maailmanennätyksen syntyminen noteerattiin valtakunnallisesti. Ilta-Sanomat kertoi siitä 5. maaliskuuta 1964.

MM-heteka
MM-heteka kuvattuna lyseon vintillä.

Hetekanveto 1 - 1964 Kuva 1.

 

Hetekanveto 3 - 1964  Kuva 2.

Hetekanveto 2 - 1964 Kuva 3.

Kuva 1: Eturivissä huoltobussin kuljettaja Karl Lindholm, Visa Lautamatti, Kari O. Ahoinniemi, Hannu Toivonen, Erkki Käki ja Juhani Boman sekä takarivissä Esko-Pekka Mäkelä, Antero Nykänen, Lasse Sammalkorpi ja Hannu Vikman.

Kuva 2: Yhteysauto Jeep Willys hangessa.

Kuva 3: Huoltobussi sponsorilakanoineen.

5.3.1964 IS 5.3.1964 ESSDSC_0321

IMGHelsingin Sanomat 15.3.2014

(Suurenna lehtileike painamalla hiiren vasenta korvaa lehtileikkeen päällä)

Jyskyt

Jyskyn kansi 16.11.1946
Jyskyn kansi 16.11.1946

Lyseon teinikunnan juhlajulkaisun ”Jyskyt” kansi. Lehti julkaistiin lyseon 25-vuotisjuhlien kunniaksi. Se sisältää runsaasti tuon ajan lyseolaisuutta kuvin ja sanoin. Esimerkkinä lyseon orkesterin ja kuoron vaiheista kertova artikkeli.

 Jyskyn kansiJyskyn kansi     Jyskyn kansi    Jyskyn kansi 1954   Jyskyn kansi   Jyskyn kansiJyskyn kansi

Yllä Jyskyjen kansia 1930-luvulta lyseon arkistosta sekä vuoden 1954 kansi..

 

Toini Ikävalko

Toini Ikävalko

Lahden lyseon pitkäaikainen historian ja suomen kielen lehtori Toini Siviä Ikävalko kuoli 30.3.2011 Lahdessa lyhyen sairauden murtamana. Hän oli kuollessaan 83 vuoden ikäinen.

Toini Ikävalko syntyi Jääskessä, luovutetussa Karjalassa 1.9.1927. Evakkomatkan jälkeen hän päätyi perheensä kanssa Savonlinnaan, jossa hän kirjoitti tyttölyseosta ylioppilaaksi. Ennen Lahden lyseoon tuloaan hän työskenteli kaksi lukuvuotta Tikkakosken yhteiskoulussa. Lyseossa opettajan ura alkoi syksyllä 1959 I c luokan luokanvalvojana. Suurten poikajoukkojen opettaminen ja kurissa pito oli joskus vaikeaa, mutta hänet tunnettiin oikeudenmukaisena, joskin tiukkana opettajana. Suomen kielen oikeinkirjoitus ja kielioppi oli osattava, samoin historian tärkeät käännekohdat. Monet hänen entisistä oppilaistaan ovat kiitelleet saamastaan suomen kielen taidosta, josta myöhemmin on ollut suurta hyötyä moninaisissa kirjoitustöissä. Oppilaista on tullut monien eri alojen asiantuntijoita yhteiskunnan eri tahoille.

Merkittävä oli myös osallistumien maisterinpromootioon keväällä 1960, josta tilaisuudesta hän säilytti kaikki asiakirjat promootiopuheineen ja seppeleineen. Nämä on nyttemmin tallennettu lyseon arkistoon.

Lyseossa olonsa aikana hän harrasti matkailua, josta jo opiskeluvuosina oli Olavinlinnan oppaan tehtävä esimakua. Lyseolaiset saivat 1960-luvulla tutustua Suomen tärkeisiin kaupunkeihin ja matkailukohteisiin myös luokkaretkeilyjen avulla, joita hän joka kevät järjesti oppilailleen.

Jäädessään eläkkeelle 1987 hän jatkoi koiraharrastustaan, josta oppilaat tiesivät jo kouluvuosina. Milloin Santun tai jonkun muun koiran kuulumiset kyseltiin. Kesäisin kesämökki Kalkkisissa oli keskipisteessä ja talvisin posliininmaalaus ja käsityöt olivat tärkeitä. Ikävalko-suvun kunniajäseneksi hänet nimettiin ja sukututkimus oli myös historianopettajalle luontevaa.

Hän piti yhteyttä entiseen kouluunsa ja kyseli aina tavattaessa lyseon kuulumisia.

Erityisesti hänen ensimmäisen valvontaluokkansa pojat muistelevat haikeana luokanvalvojaansa.

Toini Ikävalkon tuhkauurna on laskettu Savonlinnaan perhehautaan.

 

Heikki Kolunen

Kirjoittaja on Lahden lyseon lukion apulaisrehtori

 

Lahden Lyseon Raittiusyhdistys 1931 -1946

Ajatus raittiusseurasta Lahden lyseossa juontaa varmasti juurensa yhteiskunnassa käytyyn voimakkaaseen keskusteluun viinan kiroista. Kieltolaki oli voimassa ja viinan vaaroista varoitettiin koululaisia esitelmin, kirjoituskilpailuin ja raittiustutkinnoin sekä lupauksin. Lahden lyseossa pidettiin 13. maaliskuuta 1931 esitelmä, jossa puhui lehtori J. F. Blomqvist. Voimakas puhe ja siihen liittyvä kehotus perustaa lyseoon raittiusseura johti tulokseen. Heti liittyi uuteen seuraan 35 lyseolaista ja neljä heistä suoritti raittiustutkinnon. Tästä alkoi lyseon raittiusyhdistyksen kunniakas taival, yhdistys, koska se oli myös rekisteröitynä.  Suomessa 29. – 30. joulukuuta 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä yli 70 % äänestäneistä äänesti kieltolain kumoamisen puolesta. Eduskunta hyväksyi 9. helmikuuta 1932 uuden alkoholilain.

Syyskaudella 1932 pidettiin raittiusviikolla koko koululle järjestetty juhla, jossa puhuivat Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton matkapuhuja leht. Blomqvist, seuran kuraattori lehtori U.K. Teittinen ja puheenjohtaja, lukiolainen  Martti Kojonen. Lisäksi esitettiin Aleksis Kiven päivän kunniaksi kohtauksia ”Seitsemästä Veljeksestä”. Valituiksi olivat tulleet lukkari- ja sonni-mäkikohtaus! Kevätlukukaudella järjestettyyn raittiustutkintoon osallistui suuri joukko lyseolaisia, mutta vain 29 läpäisi tutkinnon.

Lukuvuonna 1933-34  oli toiminta päässyt täyteen vauhtiin. Vuoden aikana järjestettiin neljä kokousta ja kolme juhlatilaisuutta, joita yksi yhdessä Lahden tyttölyseon raittiusyhdistyksen kanssa. Sittemmin tämä yhteistyö tyttölyseon kanssa vakiintui 1-2 juhlaan lukuvuodessa. Ohjelma oli esimerkiksi 21.3.1933 seuraava:

Alkusoitto, lyseon orkesteri
Tervehdyssanat
Pila
Runo
Melodraama
Väliaika, tarjoilua
Näytelmä
Puhe
PIIRILEIKKIÄ.

Pöytäkirja kertoo tämän illan osalta: Piirileikkiä hypäten kului loppuilta hupaisesti. Illanvietto päättyi klo 22. Läsnä oli 200 oppilasta, pääsymaksuna perittiin 2 markkaa.

Valtakunnallinen oppikoulujen raittiustoiminta laajeni samoihin aikoihin. Viipurissa pidettiin 1933 Liiton kesäkokous, johon päätettiin lähettää lyseon virallisiksi edustajiksi pj. Martti Kojonen, Aimo Kärkelä sekä Tauno Väisänen. Heille päätettiin maksaa matkarahat ja Väisänen ottaa osaa Liiton mestaruuskilpailuihin. Vuotuisiin raittiuskilpakirjoituksiin osallistui lukuisia lyseolaisia, tutkinto käsitti kaksi tasoa: ylempi ja alempi. Vuonna 1933 ylemmän suoritti 3 oppilasta, alemman 26.

Vuoden 1933 toukokuussa Lahden kolmen oppikoulun raittiusyhdistykset päättivät hakea seuraavan kesän S.O.N.R:n kesäkokouksen Lahden yhteisesti järjestettäväksi. Varmaan tämän innoittamana päätettiin myös perustaa seuran oma lehti ”Kipinä”, jonka toimittajaksi valittiin Tauno Väisänen, aputoimittajaksi Risto Ahtiluoto ja piirtäjäksi Mikko Vuorinen. Valitettavasti yhtään ”Kipinää” ei ole löytynyt lyseon arkistosta.

Mittava ponnistus oli S.O.N.R.:n kesäjuhlan järjestäminen Lahdessa 28.6. – 1.7.1934. Suuri oppikoulunuoriso osallistui erinomaisesti onnistuneisiin kesäjuhliin, joiden järjestämisessä päävastuu oli Lahden lyseon ohella yhteiskoululla ja tyttölyseolla. Lehtori U.K.Teittinen on laatinut juhlista seuran pöytäkirjaan laajan selostuksen, josta käy ilmi mm. että lyseon raittiusseura sai kolmannen palkinnon koko maan välisissä toimintakilpailuissa. Lisäksi lyseolaiset Tauno Friman ja Erkki Salmio saivat kuudennen ja seitsemännen palkinnon lausuntakilpailuissa. Kilpailu pidettiin lyseon juhlasalissa täydelle kuulijakunnalle. Luonnollisesti urheilu kuului myös kesäjuhliin ja lyseon Hannu Airola voitti 3-ottelun ja V. Söderman oli 3.s. Lyseo kärsi kirvelevän tappion pesäpallossa, josta odotettiin voittoa. Sen vei kuitenkin Viipurin Suomalaisen lyseon raittiusseura!

Lisäksi tehtiin veneretki Heinolaan höyrylaivalla ja sunnuntai aloitettiin juhlajumalanpalveluksella Lahden kirkossa. Kaikkiaan kesäjuhlat olivat suuri tapahtuma. Jopa radioon tehtiin suoria lähetyksiä, joissa lyseon orkesteri soitti ja lausuntaa esittivät lyseon ja tyttölyseon oppilaat.

Seuraavina vuosina toiminta jatkui varsin laajana, ”Kipinää” julkaistiin ja yhteisiä iltamia pidettiin tyttölyseon kanssa vuoroin kummassakin koulussa. Tapana oli, että lyseon orkesteri soitti, esitettiin lausuntaa ja pidettiin raittiusaiheisia palopuheita, puffetissa oli tarjolla itse tehtyjä herkkuja ja lopuksi, niin aina lopuksi, pyörittiin piiriä.  Jäseniä mainitaan olleen mm. 1934 198.

Tärkeitä vuosittaisia tapahtumia oli raittiustutkintojen suorittaminen. Ne koostuivat kahdesta eritasoisesta osiosta, joista alempaa suoritettiin suurin joukoin. Ylempi oli ilmeisesti jo sen verran vaativa, ettei niitä juuri saatu tehtyä. Tutkinto arvosteltiin pistein 0-20, joista 16 p. tuotti kiitettävän. esim. keväällä 1936 sen sai Martti Kauppinen ja Hans-Olof Wallenius.

Syksyllä 1939 synkät pilvet varjostivat kaikkea toimintaa koulumaailmassa. Koulu keskeytyi ja myös kerhotoiminnat lamaantuivat. Raittiusseuran sihteeri piti kuitenkin urhoollisesti pöytäkirjaa, jossa mm. 30.11.1939 on merkintä: ”.. mutta poikalyseolle siirryttäessä marraskuun viimeisenä päivänä tuli ensimmäinen pommitus klo 11.50. Oppilaat olivat lopettaneet tuntinsa ja poistuneet parikymmentä minuuttia aikaisemmin”. Kerrotaan, että lehtori Oskari Jaakkola oli sanonut pojille, että ”lopetetaan nyt, menkää kotiin. Ilmoitetaan sitten, kun jatketaan”. Esimerkillisen rauhallista toimintaa, vaikka sota oli 20 minuutin päässä! Kuin pisara meressä oli myös lyseon raittiusyhdistyksen 1000 mk:n lahjoitus kansanhuoltoministeriölle, josta saatiin sosiaaliministeriön kuitti 12.12.1939.

Sotavuosien aikana pidettiin, mikäli se vain oli mahdollista, raittiusjuhlia. Lehtileike 1. helmikuuta 1941 pidetystä juhlasta kertoo, että abiturientit olivat kutsuvieraina juhlassa. Lahden Mieskuoro lauloi, esitettiin lausuntaa ja pidettiin tiukaksi mennyt tietokilpailu VIIIa- ja b-luokan välillä, jonka a voitti. Palkintona oli makeisrasia! Sihteeri valittelee sodan aiheuttamasta lamaannuksesta seuran toiminnassa, ja toivoo aikojen paranevan tulevaisuudessa. Kun vuoden 1942 keväällä ei ylioppilaskirjoituksia järjestetty ja 34 abiturientista 30 oli rintamalla ja tärkeimmät seuran toimihenkilöt poissa, oli luonnollisesti toiminta hiljaista. Vielä pahempi oli tilanne seuraavana keväänä, jolloin supistettuihin ylioppilaskirjoituksiin osallistui vain yksi poika! Muut olivat rintamalla, osa vänrikkeinä ja moni jo kaatunut.

Tästä ei lyseon raittiusseura enää toipunut. Vuodelta 1946 pöytäkirja kertoo karua kertomaa, vain 7 jäsentä osallistui vuosikokoukseen. Kaksi kertaa johtokunta kokoontui ja yritti järjestää ohjelmallista iltamaa, mutta seuraavaan pykälään päättyi Lahden Lyseon Raittiusseuran kunniakas ja aikanaan arvokas toiminta:

Johtokunnan kokous 15.2.1946

2§ ”Suunnitellut iltamat pitänee peruuttaa, koska koulun oppilaissa ei ole niin paljon innostusta seuraa kohtaan, että heistä saataisiin ohjelman suorittajia”.

Heikki Kolunen, lukion apulaisrehtori

Lähteet: Lahden Lyseon Raittiusseuran ja -yhdistyksen pöytäkirjat 1931-1946.

Kuvia ja tarinoita