LAHDEN LYSEON OPETTAJIEN LISÄNIMIÄ JA LEMPINIMIÄ V. 1921-1971

Kalevi Heikkinen

 Heikki Kolunen pyysi minua kirjoittamaan lyhyehkösti joitakin muisteluja tekemäni Pro Gradun pohjalta Lahden Lyseon opettajien erilaisista nimityksistä vuosilta 1921-1971.

Itse olin oppilaana koulussamme 1953-1962 ja yläasteen tarkkailuluokkien opettajana 1981-1996, jolloin saavutin eläkeiän. Tämä lisä- ja lempinimien kerääminen tapahtui haastatteluin ja kirjallisin kyselyin. Suuri osa senioreistamme on kanssani sitä ikäluokkaa, jonka muistelut keskittyvät poikakouluun ja sen suuriin luokkiin. Niissä tapahtui monia asioita, joita nykyajan koululaiset varmasti ihmettelevät: ”Ette te ole näköjään olleet sen kummenpia karvapäitä kuin mekään. Aikakausi on vaan ollut toinen.” Kyllä asia suurelta osin noin onkin. Ihmisten luonne ja ulospäin näkyvä olemus heijastuu saadusta perimästä ja ympäristötekijöistä.

Tämä kyseinen Gradu on tehty syksyllä 1990. Omia kouluaikaisia laiskuuksiani paikkailin aikuisiällä opettajan työni ohessa iltaopiskelijana. Kesken jääneen lukion suoritin loppuun iltalinjalla. Sen jälkeen pääsin Helsingin Yliopistoon suorittamaan maisterin tutkintoa. Näin keskikoulupohjainen kansakoulunopettaja ja sittemmin erityisopettaja sai kokea hiukan muodollista arvonnousua. Tähän lisä- ja lempinimipohjaiseen tutkielmaan sain luvan yliopistolta. Uskoin kuivien tieteellisten tutkielmien sijasta humoristiseen kokoelmateokseen. Sellaisesta selviäisin, koska aita olisi melkoisen matala. Tuoreessa muistissa omalta kouluajaltani hymysuin voisin kirjoittaa tutkielman yliopiston ohjauksessa. Koko ajan kylläkin hiukan peläten loukkaavani joitakin persoonallisuuksia ryhdyin nimitysten keräämiseen.

Gradun valmistuttua sen loppulauselmassa on lämmittävä yliopiston professorin ja ohjaavan lehtorin toteamus, että vaikkakin tutkielma on pedagogisesti vielä puutteellinen ja metodisesti vaatimaton, työ on tehty rakkaudella koulua kohtaan ja sitä on hauska lukea. Myös tiedon keruun todetaan olevan ansiokas. Tavoitteenani oli saada loppututkinto opiskelussani, ei niinkään kilpailukelpoinen arvosana. Uskon, että sinä tämän lyhennelmän lukijana muistat varmasti monia tutkielmani ulkopuolelle jääneitä nimityksiä ja lausuttuja viisauksia. Niillä on myös oma kirjoittamaton historiansa.

Nimitykset on jaettu eri ryhmiin niiden muodostumisen mukaan. Ulkomuoto, luonne tai käytös, tapahtuma tai elämänvaihe, työ tai harrastus, puhetapa tai usein käytetyt sanat, etu- tai sukunimen johdannaiset, oma nimi myös lempinimenä ja vielä tapaukset, joissa nimitysten alkuperä on epämääräinen. Opettajia lyseomme ensimmäisten vuosien ajalta 1921-1971 on luetteloitu kaikkiaan 216, joista miehiä 131 ja naisia 85.

Suurin osa nimityksistä on muodostunut etu- ja sukunimen väännöksinä 31 %, ulkomuodon mukaan 20 %, oma nimi lisänimenä 19 %, luonteen ja käytöksen perusteella 11 %, epämääräinen nimen muodostuminen 9 %, työ tai harrastus nimen syynä 4 %, puhetavan tai usein käytettyjen sanojen mukaan 3 % ja tapahtuma tai elämänvaihe perustana 3 %.

Poimin tähän muutamia nimityksiä viittaamatta lehtorin oikeaan nimeen. Näin ei julkisesti yhdistetä loukkaavasti ketään. Me kyllä itsekukin muistamme, kuka persoonallisuus on ollut lempinimen takana:

Ulkomuodon mukaan: Lyyli, Likka, Lotja, Jerry, Monokkeli, Kikkara, Lollo, Korva, Muru, Lapatossu.

Luonteen tai käytöksen mukaan: Raivo-Sakari, Löysä, Hurja-Yrjö, Veltto, Härkä, Törö.

Tapahtuma tai elämänvaihe syynä: Halonhakkaaja, Valkoinen varjo, Ellun käki, Akan poika.

Työ tai harrastus nimityksen perusteena: Muikku, Korkkilossi ja hohtimet, Logaritmi, Niemen maisteri, Jana.

Nimitys puhetavasta tai usein käytetyistä sanoista: Joiku, Näppärä, Seksi, Grammer.

Etu- tai sukunimen muuntaminen: Viki, Kimara, Pökki, Kaisa, Turkka, Haakki, Helmeri, Himolinna, Rehu, Pietsu, Ikis, Osku, Isaskari, Kalossi, Nietos, Ränni-Pelle, Känkkä, Liplatus, Lemppa, Linssi, Nyyhky, Irkku, Vallu, Iso-Antti, Kusti, Hanski, Sunkki, Härsi.

 Oma nimi lempinimenä: Einari, Aune, Vihtori, Arkima, Katri, Erkkylä, Matti, Oskari, Larva, Elli, Kerttu, Irma, Uuno, Kustaa, Ahti, Anja, Sointu, Satu, Kirsti, Irmeli, Laina.

 Nimityksen alkuperä selvittämättä: Pelle, Romu-Oskari, Sebulon, Kapu, Siiri, Lumumba, Jali, Ille, Jätkä, Unski, Konsta-Kuttaperkka, Jean Jaques Lichtebirge, Junnu, Pinohiiri, Rihla.

 Muutamia kaskuja opettajista:

Törö:  Oppilaan pidettyä esitelmän Suomen muinaisista tulivuorista opettaja tiedusteli lähteitä:

• Seura
• Senkin tietysti parturista varastit.

Törö:  Opettaja selvitti jotain ongelmaa:

• Tämä luokka jää jälki-istuntoon. Syy: Oppilas Maunulan luokka.

Kikkara: Opettaja totesi laulutunnilla eräälle oppilaalle:

• Saat kuutosen kun olet hiljaa.

Kikkara: Opettaja kertoi Bethovenista:

• Säveltäjän nimi on Beta Hevonen.

Uskonnon opettajan sijainen 30-luvulla: Oppilaat olivat sopineet, että kukaan ei viittaa. Opettaja   kyseli viidettä käskyä ja otti viimein paperiveitsen heiluttaen sitä ilmassa. Kukaan ei  viitannut. Viimein eräs oppilas purskahti nauramaan:

• Miksi naurat?
• Ajattelin vain, että millä heilutat kun kysyt kuudetta käskyä?

Veltto: Oppilas Laaksonen oli eronnut koulusta. Hän lapioi asfalttia eräällä tietyömaalla. Entisen  rehtorinsa kulkiessa siitä ohi poika ei huomannut häntä, vaan heitti vahingossa asfalttia  tämän päälle:

• Jaaha, Laaksonen on siirtynyt käytännön töihin.

Iso Vetelä: Erään pojan isä soitti rehtorille kouluun. Kotona oli aina puhuttu nimestä Iso Vetelä.   Niinpä hän teki omat johtopäätöksensä ja kysyi puhelimessa:

• Onko rehtori Iso-Etelä?

Arttu: Ranskan tunnilla luettiin kirjasta: ”Talonpoika sanoi perilliselleen, että hyvä on rakastua,   mutta koeta valita joku rikas.” Tähän opettaja totesi mietteliäänä:

• Valitettavasti minun isäni ei sanonut sitä minulle!

Aasi: Opettaja puhui talouselämästä:

• Inflaatio: Rahaa on, mutta ruokaa ei.
• Deflaatio: Ruokaa on, mutta rahaa ei.
• Inflaatio vie säästäjän perikatoon.
• Deflaatio vie yrittäjän perikatoon.

Aasi:  Kun oppilas myöhästyi koulusta ja ovet olivat lukitut, hän saattoi rauhoittaa mieltään  muistettuaan yleisen sanonnan:

• Ei hätää, Aasi tulee kuitenkin myöhästyneenä ja päästää sisään.

Sunkki: Opettajalla oli tapana sanoa, että markka vitsistä. Kerran hän itse kertoi:

• Yhdellä miehellä oli niin ryppyinen otsa, että lakki piti ruuvata päähän.

Kaisa: Opettaja sanoi tohkeissaan oppilas Juhani Pääkölle, joka oli mäkimies:

• Jos pojasta tulee ylioppilas, niin minä lasken vaikka Lahden suuresta hyppyrimäestä.

Lotja:  Oppilas Santaharju kirjoitti pikakirjoituksella opettajastaan:

• Paska huuleen koko ämmälle!

Opettaja osasikin pikakirjoitusta, joten poika istui ruusukonvan aikana harjoittelemassa  musteella kirjoittamista.

Lotja:    Opettajan mies oli humoristinen luonteeltaan ja tiesi pyylevän vaimonsa lisänimen. Kerran  hän totesi oppilaiden kuullen:

• Täytyy nyt mennä kotiin katsomaan Lotjaa!

Joiku:   Opettaja sanoi eräällä luokalla usein tunnin alussa:

• Ainoa, joka täällä jottain ossoo, on Erkki Salmenlinna, ja hänkään ei ossoo yhtään mittään!

Joiku:  Kokeita palauttaessaan opettaja tokaisi:

• Selevä tappaus. Teuvo Lindfors on luntanna. Ennen on aina tullu 1- ja nyt tuli 4. Se on kaks tuntii ja käytöksen alennus! (Teuvo Lindfors oli kerrankin lukenut. Rehtori selvitti tilanteen.)

Joiku:  Opettajalla oli tapana sanella käännöskokeet. Joskus hän joikui väliin:

• Seuraava lause! Ei se nii ollukkaa! Vetäkee viiva yli!

Joiku: Kokeiden aikana opettaja yltyi purkamaan tunteitaaan:

• Nii, minä tiiän, että täällä joku yrittää luntata, mutta ens´ kerralla minä pistän nii vaikeet kokkeet, että vaikka teillä ois nui paksut sanakirjat (näytti käsillään), nii saatte kaikki ala-arvosen!

Joiku:  Oppilas Kari Knuuttila oli tuonut tiiliskiven luokkaan. Se pantiin kulkemaan pulpetilta   pulpetille sanoen samalla, että jatka. Opettaja huomasi tilanteen:

• Mikä se o´on?
• Jänis!
• Ite oot jäni´is!

Gradussa on vielä tulevaisuuden näkymiä. Lyhyenä lisänä on kerätty vuoden 1971 jälkeisten opettajien lisä- ja lempinimiä. Ne ovat ainakin minun mittapuussani melko tuoreita tapauksia, joten jätän ne pois tästä lyhennelmästä.

En ole halunnut loukata ketään tässä muistelussa. Poikani totesi jo kauan sitten, että jos haluaa opettajaksi, on alistuttava mahdollisiin lisä- tai lempinimiin. Olivat ne sitten huvittavia tai vähemmän miellyttäviä? Muistelkaa seniorit kokouksissa tai muuten vain tavatessanne yhteisiä kouluaikoja! Ne ovat nostalgiaa. Toivottavasti myönteisellä tavalla rikastuttavia tarinoita?

Ikäpolvet vaihtuvat. Ihminen säilyy perimältään samanlaisena pitkään. Loppujen lopuksi olemme samassa junassa. Mihin kiskot sitten vievätkin? Monista kouluajan vääräleuoista on tullut yhteiskuntaamme hyvinkin vaikuttavia kansalaisia. Kaikilla meillä on menneisyys Lahden keskustassa 1928 valmistuneessa tiilirakennuksessa. Sitä ennen koulumme toimi puurakennuksessa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmauksessa. Kaikki olemme oman Lyseomme poikia. Se ei ole ihan vähäpätöinen yhdysside. Olkaamme ylpeitä siitä!

Kalevi Heikkinen

 

PS: Tämä Pro Gradu on myös Lyseomme arkistossa lyhentämättömänä.