lyseo

Lahden Lyseon Raittiusyhdistys 1931 -1946

Ajatus raittiusseurasta Lahden lyseossa juontaa varmasti juurensa yhteiskunnassa käytyyn voimakkaaseen keskusteluun viinan kiroista. Kieltolaki oli voimassa ja viinan vaaroista varoitettiin koululaisia esitelmin, kirjoituskilpailuin ja raittiustutkinnoin sekä lupauksin. Lahden lyseossa pidettiin 13. maaliskuuta 1931 esitelmä, jossa puhui lehtori J. F. Blomqvist. Voimakas puhe ja siihen liittyvä kehotus perustaa lyseoon raittiusseura johti tulokseen. Heti liittyi uuteen seuraan 35 lyseolaista ja neljä heistä suoritti raittiustutkinnon. Tästä alkoi lyseon raittiusyhdistyksen kunniakas taival, yhdistys, koska se oli myös rekisteröitynä.  Suomessa 29. – 30. joulukuuta 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä yli 70 % äänestäneistä äänesti kieltolain kumoamisen puolesta. Eduskunta hyväksyi 9. helmikuuta 1932 uuden alkoholilain.

Syyskaudella 1932 pidettiin raittiusviikolla koko koululle järjestetty juhla, jossa puhuivat Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton matkapuhuja leht. Blomqvist, seuran kuraattori lehtori U.K. Teittinen ja puheenjohtaja, lukiolainen  Martti Kojonen. Lisäksi esitettiin Aleksis Kiven päivän kunniaksi kohtauksia ”Seitsemästä Veljeksestä”. Valituiksi olivat tulleet lukkari- ja sonni-mäkikohtaus! Kevätlukukaudella järjestettyyn raittiustutkintoon osallistui suuri joukko lyseolaisia, mutta vain 29 läpäisi tutkinnon.

Lukuvuonna 1933-34  oli toiminta päässyt täyteen vauhtiin. Vuoden aikana järjestettiin neljä kokousta ja kolme juhlatilaisuutta, joita yksi yhdessä Lahden tyttölyseon raittiusyhdistyksen kanssa. Sittemmin tämä yhteistyö tyttölyseon kanssa vakiintui 1-2 juhlaan lukuvuodessa. Ohjelma oli esimerkiksi 21.3.1933 seuraava:

Alkusoitto, lyseon orkesteri
Tervehdyssanat
Pila
Runo
Melodraama
Väliaika, tarjoilua
Näytelmä
Puhe
PIIRILEIKKIÄ.

Pöytäkirja kertoo tämän illan osalta: Piirileikkiä hypäten kului loppuilta hupaisesti. Illanvietto päättyi klo 22. Läsnä oli 200 oppilasta, pääsymaksuna perittiin 2 markkaa.

Valtakunnallinen oppikoulujen raittiustoiminta laajeni samoihin aikoihin. Viipurissa pidettiin 1933 Liiton kesäkokous, johon päätettiin lähettää lyseon virallisiksi edustajiksi pj. Martti Kojonen, Aimo Kärkelä sekä Tauno Väisänen. Heille päätettiin maksaa matkarahat ja Väisänen ottaa osaa Liiton mestaruuskilpailuihin. Vuotuisiin raittiuskilpakirjoituksiin osallistui lukuisia lyseolaisia, tutkinto käsitti kaksi tasoa: ylempi ja alempi. Vuonna 1933 ylemmän suoritti 3 oppilasta, alemman 26.

Vuoden 1933 toukokuussa Lahden kolmen oppikoulun raittiusyhdistykset päättivät hakea seuraavan kesän S.O.N.R:n kesäkokouksen Lahden yhteisesti järjestettäväksi. Varmaan tämän innoittamana päätettiin myös perustaa seuran oma lehti ”Kipinä”, jonka toimittajaksi valittiin Tauno Väisänen, aputoimittajaksi Risto Ahtiluoto ja piirtäjäksi Mikko Vuorinen. Valitettavasti yhtään ”Kipinää” ei ole löytynyt lyseon arkistosta.

Mittava ponnistus oli S.O.N.R.:n kesäjuhlan järjestäminen Lahdessa 28.6. – 1.7.1934. Suuri oppikoulunuoriso osallistui erinomaisesti onnistuneisiin kesäjuhliin, joiden järjestämisessä päävastuu oli Lahden lyseon ohella yhteiskoululla ja tyttölyseolla. Lehtori U.K.Teittinen on laatinut juhlista seuran pöytäkirjaan laajan selostuksen, josta käy ilmi mm. että lyseon raittiusseura sai kolmannen palkinnon koko maan välisissä toimintakilpailuissa. Lisäksi lyseolaiset Tauno Friman ja Erkki Salmio saivat kuudennen ja seitsemännen palkinnon lausuntakilpailuissa. Kilpailu pidettiin lyseon juhlasalissa täydelle kuulijakunnalle. Luonnollisesti urheilu kuului myös kesäjuhliin ja lyseon Hannu Airola voitti 3-ottelun ja V. Söderman oli 3.s. Lyseo kärsi kirvelevän tappion pesäpallossa, josta odotettiin voittoa. Sen vei kuitenkin Viipurin Suomalaisen lyseon raittiusseura!

Lisäksi tehtiin veneretki Heinolaan höyrylaivalla ja sunnuntai aloitettiin juhlajumalanpalveluksella Lahden kirkossa. Kaikkiaan kesäjuhlat olivat suuri tapahtuma. Jopa radioon tehtiin suoria lähetyksiä, joissa lyseon orkesteri soitti ja lausuntaa esittivät lyseon ja tyttölyseon oppilaat.

Seuraavina vuosina toiminta jatkui varsin laajana, ”Kipinää” julkaistiin ja yhteisiä iltamia pidettiin tyttölyseon kanssa vuoroin kummassakin koulussa. Tapana oli, että lyseon orkesteri soitti, esitettiin lausuntaa ja pidettiin raittiusaiheisia palopuheita, puffetissa oli tarjolla itse tehtyjä herkkuja ja lopuksi, niin aina lopuksi, pyörittiin piiriä.  Jäseniä mainitaan olleen mm. 1934 198.

Tärkeitä vuosittaisia tapahtumia oli raittiustutkintojen suorittaminen. Ne koostuivat kahdesta eritasoisesta osiosta, joista alempaa suoritettiin suurin joukoin. Ylempi oli ilmeisesti jo sen verran vaativa, ettei niitä juuri saatu tehtyä. Tutkinto arvosteltiin pistein 0-20, joista 16 p. tuotti kiitettävän. esim. keväällä 1936 sen sai Martti Kauppinen ja Hans-Olof Wallenius.

Syksyllä 1939 synkät pilvet varjostivat kaikkea toimintaa koulumaailmassa. Koulu keskeytyi ja myös kerhotoiminnat lamaantuivat. Raittiusseuran sihteeri piti kuitenkin urhoollisesti pöytäkirjaa, jossa mm. 30.11.1939 on merkintä: ”.. mutta poikalyseolle siirryttäessä marraskuun viimeisenä päivänä tuli ensimmäinen pommitus klo 11.50. Oppilaat olivat lopettaneet tuntinsa ja poistuneet parikymmentä minuuttia aikaisemmin”. Kerrotaan, että lehtori Oskari Jaakkola oli sanonut pojille, että ”lopetetaan nyt, menkää kotiin. Ilmoitetaan sitten, kun jatketaan”. Esimerkillisen rauhallista toimintaa, vaikka sota oli 20 minuutin päässä! Kuin pisara meressä oli myös lyseon raittiusyhdistyksen 1000 mk:n lahjoitus kansanhuoltoministeriölle, josta saatiin sosiaaliministeriön kuitti 12.12.1939.

Sotavuosien aikana pidettiin, mikäli se vain oli mahdollista, raittiusjuhlia. Lehtileike 1. helmikuuta 1941 pidetystä juhlasta kertoo, että abiturientit olivat kutsuvieraina juhlassa. Lahden Mieskuoro lauloi, esitettiin lausuntaa ja pidettiin tiukaksi mennyt tietokilpailu VIIIa- ja b-luokan välillä, jonka a voitti. Palkintona oli makeisrasia! Sihteeri valittelee sodan aiheuttamasta lamaannuksesta seuran toiminnassa, ja toivoo aikojen paranevan tulevaisuudessa. Kun vuoden 1942 keväällä ei ylioppilaskirjoituksia järjestetty ja 34 abiturientista 30 oli rintamalla ja tärkeimmät seuran toimihenkilöt poissa, oli luonnollisesti toiminta hiljaista. Vielä pahempi oli tilanne seuraavana keväänä, jolloin supistettuihin ylioppilaskirjoituksiin osallistui vain yksi poika! Muut olivat rintamalla, osa vänrikkeinä ja moni jo kaatunut.

Tästä ei lyseon raittiusseura enää toipunut. Vuodelta 1946 pöytäkirja kertoo karua kertomaa, vain 7 jäsentä osallistui vuosikokoukseen. Kaksi kertaa johtokunta kokoontui ja yritti järjestää ohjelmallista iltamaa, mutta seuraavaan pykälään päättyi Lahden Lyseon Raittiusseuran kunniakas ja aikanaan arvokas toiminta:

Johtokunnan kokous 15.2.1946

2§ ”Suunnitellut iltamat pitänee peruuttaa, koska koulun oppilaissa ei ole niin paljon innostusta seuraa kohtaan, että heistä saataisiin ohjelman suorittajia”.

Heikki Kolunen, lukion apulaisrehtori

Lähteet: Lahden Lyseon Raittiusseuran ja -yhdistyksen pöytäkirjat 1931-1946.