Tutustu Lahden lyseon menneeseen lukuvuoteen vuosikertomuksen avulla. Koulu elää nyt loistavaa aikaa, urheilu ja taideaineet kukoistavat ja kansainvälisyys on entistä laajempaa .
Seniorit onnittelevat koulua!
Vuosikertomus löytyy lyseon kotisivuilta:
http://www.lahdenlyseo.fi/etusivu/
Lahden lyseon ylioppilasjuhla 3.6.2017
Lahden Urheilu- ja messukeskus
Vuoden 1967 riemuylioppilaan puhe seniorikonsultti, ekonomi Eero Ravantti
Hyvät uudet ylioppilaat, opettajat ja oppilaat, arvoisa juhlaväki
Olen iloinen voidessani edustaa 50 vuotta sitten valkolakin saaneita lyseolaisia, joista 19 on täällä tänään. Eilen meitä vuoden 1967 ylioppilaita kokoontui peräti 35 – osa ulkomailta asti – luokkakokoukseemme, joka luonnollisesti aloitettiin tutustumiskierroksella vanhassa – meille edelleen rakkaassa – opinahjossamme apulaisrehtori Kalle Niemisen asiantuntevalla opastuksella.
Kierroksen aikana mieleen palasivat toisaalta monet nostalgiset ja hauskatkin muistot omilta kouluvuosilta, toisaalta saatoimme havaita, että oppimisympäristö ja oppimista tukevat työkalut ovat tehneet valtavan harppauksen – tai pitäisikö sanoa digiloikan – kuluneiden vuosikymmenten aikana. Oma oppimisalustani muodostui paitsi laadukkaasta opetuksesta, vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa, teinikunnan puheenjohtajuudesta, lyseon koripallojoukkueesta, kouluorkesterista sekä lauluyhtyeestä Eero, Jorma ja Jussi.
Myös maailma koulun ympärillä on muuttunut. Jos pieni kevennys sallitaan, minun kouluvuosinani merkittäviä toimijoita olivat mm. Neuvostoliitto, Maalaisliitto, Teiniliitto ja Paperiliitto. Kun nyt katselemme ympärillemme, jäljellä näistä neljästä liitosta on vain Paperiliitto – sekin takavuosien kukoistuksensa ohittaneena.
Lahden lyseo ei ollut – eikä edelleenkään ole – mikä tahansa koulu. Se on koulu, joka huolehtii erinomaisen hyvin siitä, että oppilaat saavat kunnon eväät tulevaan elämäänsä. Lyseon henki ei ole tyhjä klisee, vaan todellisuutta, joka näkyy niin koulun arjessa kuin juhlatilaisuuksissakin. Vaikka kouluvuosinani arvoja ei ollut tapana näkyvästi julistaa, minä kuvaisin lyseon erityisluonnetta kiteytetysti sanoilla PERINNE, SUVAITSEVAISUUS, ERINOMAISUUS JA YLPEYS – ylpeys erityisesti omasta koulusta ja siitä, mitä se edusti paitsi opetuksen myös musiikin, urheilun ja muun kulttuurin saralla.
Lyseon opettajat eivät tyytyneet vain opettamaan, vaan kasvattivat oppilaitaan elämää varten. He ymmärsivät erilaisuutta ja kiitettävästi sietivätkin sitä – tiettyyn rajaan asti. Erityisellä lämmöllä muistan rehtori Antti Raipalaa sekä opettajiani ja luokanvalvojiani tohtori Valto A Peiposta ja kouluneuvos Pekka J Mannista, jotka osaamisellaan, persoonallisuudellaan ja kärsivällisyydellään loivat alustan, josta poikien oli hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin.
Hyvät uudet ylioppilaat, tämä on erityisesti teidän päivänne ja teidän juhlanne. Riemuylioppilaiden puolesta onnittelen teitä lämpimästi. Olette lyseosta saaneet hyvät valmiudet tulevaa elämäänne varten.
Nykyään työelämässä, liike-elämässä ja muillakin elämän alueilla korostetaan – ihan aiheellisesti – erottautumisen merkitystä. Muotia on puhua jopa itsensä brändäämisestä. Mielestäni tässä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta kopioituja roolimalleja kannattaa välttää. Olemalla oma aito itsensä ja omia vahvuuksia kehittämällä pääsee pitkälle.
Lopuksi, elämässä lottovoitot osuvat kohdalle harvakseltaan – työvoittoja on tarjolla sitäkin enemmän.
***********************************************************************
Vuoden 1967 ylioppilasjuhla lyseolla.
Riemuylioppilaat lyseon portilla
Lyseon opettajakunta lv 1966/67
Penkkarit
Ylioppilaat Rautatienkadulla
Tunnelmakuvia kokoontumisesta
Ristinkirkolla
Linja-autossa
Juha Toivosen autoja
Juha Toivosen autoja
Sibeliustalolla
Voitto -ravintolassa luokkakokouksessa
Riemuylioppilaat yo-juhlassa 3.6.2017
Eero Ravantti puhumasssa uusille ylioppilaille
R.I.P – lyseolainen VTL Risto Sullström, 1941-2017
Risto tuli Lyseoon 1953 ja kirjoitti sieltä ylioppilaaksi matikkalinjalta 1961. Hän oli kouluaikana hiljainen ja vaatimaton kaveri, joka monista aikalaisistaan poiketen läpäisi Lyseon kahdeksassa vuodessa. Valtiotieteilijänä hän päätyi tutkijanuralle, mikä vei hänet pääasiallisesti yhteiskunnallistaloudellisten aiheiden pariin. Lyseoajan jälkeen tapasin Riston vain kerran, muutama vuosi sitten Lyseon Poikien kokouksessa ja tietysti Lyseolla. Hän oli edelleen se sama Risto, jona hänet muistin reilun 50 vuoden takaa. Luokkakuvassa syksyltä 1958 Risto on eturivissä kolmas oikealta.
Martti Tauru
Pertti Klemola on löytänyt oheisen lehtileikkeen ESS:sta 1.6.1950. Mielenkiintoista tietoa ja valaisee seniorien alkutaipaletta. Jos jollain on lisätietoa, niin laittakaa sähköpostia.
Sihteeri
Ohessa kuvia lyseolaisesta folk-yhtyeestä Eero, Jorma ja Jussi, jonka jäsenet kaikki kirjoittivat ylioppilaiksi tuona keväänä. Kirjoitusten lomassa he kävivät Tampereella TV2:n studiolla nauhoittamassa oman osuutensa Kohtauspaikka-viihdeohjelmaan, jonka kuvaukset tapahtuivat Pyynikin tanssipaviljongilla (kuvat 1-4). Ohjelma esitettiin toukokuun lopulla (kuva 5).
Yhtye esiintyi myös lyseon kevätjuhlassa samana keväänä. Lakit saatuaan ylioppilaat Eero Ravantti (8A), Jorma Reinikainen (8C) ja Eino ”Jussi” Luostarinen (8C) pitivät vielä pienimuotoisen ”musiikkileirin” maalla kauniista alkukesästä nauttien (kuvat6-8).
Keväisin terveisin
Eero
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3.
Kuva 4. Pyynikin tanssipaviljonki
Kuva 5: vasemmalta oikealle, Eero Ravantti, Jorma Reinikainen, Eino ”Jussi” Luostarinen
Kuva 6: vasemmalta oikealle, Eero, Jorma, Eino ”Jussi ”
Kuva 7.
Kuva 8.
Lahden Lyseon Senioriyhdistys ry:n vuosikokous pidettiin 15.3.2017 Lahden Seurahuoneella. Paikalla oli 35 yhdistyksen jäsentä. Kokouksen jälkeen Lyseon Pojat kokoontuivat kuulemaan urheilumanageri Jukka Härkösen mielenkiintoista alustusta ”Kainuusta Kapkaupunkiin”. Paikalla runsaasti lyseolaisia.
Ohessa kokouksen pöytäkirja ja kuluvan vuoden toimintasuunnitelma.
LAHDEN LYSEON OPETTAJIEN LISÄNIMIÄ JA LEMPINIMIÄ V. 1921-1971
Kalevi Heikkinen
Heikki Kolunen pyysi minua kirjoittamaan lyhyehkösti joitakin muisteluja tekemäni Pro Gradun pohjalta Lahden Lyseon opettajien erilaisista nimityksistä vuosilta 1921-1971.
Itse olin oppilaana koulussamme 1953-1962 ja yläasteen tarkkailuluokkien opettajana 1981-1996, jolloin saavutin eläkeiän. Tämä lisä- ja lempinimien kerääminen tapahtui haastatteluin ja kirjallisin kyselyin. Suuri osa senioreistamme on kanssani sitä ikäluokkaa, jonka muistelut keskittyvät poikakouluun ja sen suuriin luokkiin. Niissä tapahtui monia asioita, joita nykyajan koululaiset varmasti ihmettelevät: ”Ette te ole näköjään olleet sen kummenpia karvapäitä kuin mekään. Aikakausi on vaan ollut toinen.” Kyllä asia suurelta osin noin onkin. Ihmisten luonne ja ulospäin näkyvä olemus heijastuu saadusta perimästä ja ympäristötekijöistä.
Tämä kyseinen Gradu on tehty syksyllä 1990. Omia kouluaikaisia laiskuuksiani paikkailin aikuisiällä opettajan työni ohessa iltaopiskelijana. Kesken jääneen lukion suoritin loppuun iltalinjalla. Sen jälkeen pääsin Helsingin Yliopistoon suorittamaan maisterin tutkintoa. Näin keskikoulupohjainen kansakoulunopettaja ja sittemmin erityisopettaja sai kokea hiukan muodollista arvonnousua. Tähän lisä- ja lempinimipohjaiseen tutkielmaan sain luvan yliopistolta. Uskoin kuivien tieteellisten tutkielmien sijasta humoristiseen kokoelmateokseen. Sellaisesta selviäisin, koska aita olisi melkoisen matala. Tuoreessa muistissa omalta kouluajaltani hymysuin voisin kirjoittaa tutkielman yliopiston ohjauksessa. Koko ajan kylläkin hiukan peläten loukkaavani joitakin persoonallisuuksia ryhdyin nimitysten keräämiseen.
Gradun valmistuttua sen loppulauselmassa on lämmittävä yliopiston professorin ja ohjaavan lehtorin toteamus, että vaikkakin tutkielma on pedagogisesti vielä puutteellinen ja metodisesti vaatimaton, työ on tehty rakkaudella koulua kohtaan ja sitä on hauska lukea. Myös tiedon keruun todetaan olevan ansiokas. Tavoitteenani oli saada loppututkinto opiskelussani, ei niinkään kilpailukelpoinen arvosana. Uskon, että sinä tämän lyhennelmän lukijana muistat varmasti monia tutkielmani ulkopuolelle jääneitä nimityksiä ja lausuttuja viisauksia. Niillä on myös oma kirjoittamaton historiansa.
Nimitykset on jaettu eri ryhmiin niiden muodostumisen mukaan. Ulkomuoto, luonne tai käytös, tapahtuma tai elämänvaihe, työ tai harrastus, puhetapa tai usein käytetyt sanat, etu- tai sukunimen johdannaiset, oma nimi myös lempinimenä ja vielä tapaukset, joissa nimitysten alkuperä on epämääräinen. Opettajia lyseomme ensimmäisten vuosien ajalta 1921-1971 on luetteloitu kaikkiaan 216, joista miehiä 131 ja naisia 85.
Suurin osa nimityksistä on muodostunut etu- ja sukunimen väännöksinä 31 %, ulkomuodon mukaan 20 %, oma nimi lisänimenä 19 %, luonteen ja käytöksen perusteella 11 %, epämääräinen nimen muodostuminen 9 %, työ tai harrastus nimen syynä 4 %, puhetavan tai usein käytettyjen sanojen mukaan 3 % ja tapahtuma tai elämänvaihe perustana 3 %.
Poimin tähän muutamia nimityksiä viittaamatta lehtorin oikeaan nimeen. Näin ei julkisesti yhdistetä loukkaavasti ketään. Me kyllä itsekukin muistamme, kuka persoonallisuus on ollut lempinimen takana:
Ulkomuodon mukaan: Lyyli, Likka, Lotja, Jerry, Monokkeli, Kikkara, Lollo, Korva, Muru, Lapatossu.
Luonteen tai käytöksen mukaan: Raivo-Sakari, Löysä, Hurja-Yrjö, Veltto, Härkä, Törö.
Tapahtuma tai elämänvaihe syynä: Halonhakkaaja, Valkoinen varjo, Ellun käki, Akan poika.
Työ tai harrastus nimityksen perusteena: Muikku, Korkkilossi ja hohtimet, Logaritmi, Niemen maisteri, Jana.
Nimitys puhetavasta tai usein käytetyistä sanoista: Joiku, Näppärä, Seksi, Grammer.
Etu- tai sukunimen muuntaminen: Viki, Kimara, Pökki, Kaisa, Turkka, Haakki, Helmeri, Himolinna, Rehu, Pietsu, Ikis, Osku, Isaskari, Kalossi, Nietos, Ränni-Pelle, Känkkä, Liplatus, Lemppa, Linssi, Nyyhky, Irkku, Vallu, Iso-Antti, Kusti, Hanski, Sunkki, Härsi.
Oma nimi lempinimenä: Einari, Aune, Vihtori, Arkima, Katri, Erkkylä, Matti, Oskari, Larva, Elli, Kerttu, Irma, Uuno, Kustaa, Ahti, Anja, Sointu, Satu, Kirsti, Irmeli, Laina.
Nimityksen alkuperä selvittämättä: Pelle, Romu-Oskari, Sebulon, Kapu, Siiri, Lumumba, Jali, Ille, Jätkä, Unski, Konsta-Kuttaperkka, Jean Jaques Lichtebirge, Junnu, Pinohiiri, Rihla.
Muutamia kaskuja opettajista:
Törö: Oppilaan pidettyä esitelmän Suomen muinaisista tulivuorista opettaja tiedusteli lähteitä:
Törö: Opettaja selvitti jotain ongelmaa:
Kikkara: Opettaja totesi laulutunnilla eräälle oppilaalle:
Kikkara: Opettaja kertoi Bethovenista:
Uskonnon opettajan sijainen 30-luvulla: Oppilaat olivat sopineet, että kukaan ei viittaa. Opettaja kyseli viidettä käskyä ja otti viimein paperiveitsen heiluttaen sitä ilmassa. Kukaan ei viitannut. Viimein eräs oppilas purskahti nauramaan:
Veltto: Oppilas Laaksonen oli eronnut koulusta. Hän lapioi asfalttia eräällä tietyömaalla. Entisen rehtorinsa kulkiessa siitä ohi poika ei huomannut häntä, vaan heitti vahingossa asfalttia tämän päälle:
Iso Vetelä: Erään pojan isä soitti rehtorille kouluun. Kotona oli aina puhuttu nimestä Iso Vetelä. Niinpä hän teki omat johtopäätöksensä ja kysyi puhelimessa:
Arttu: Ranskan tunnilla luettiin kirjasta: ”Talonpoika sanoi perilliselleen, että hyvä on rakastua, mutta koeta valita joku rikas.” Tähän opettaja totesi mietteliäänä:
Aasi: Opettaja puhui talouselämästä:
Aasi: Kun oppilas myöhästyi koulusta ja ovet olivat lukitut, hän saattoi rauhoittaa mieltään muistettuaan yleisen sanonnan:
Sunkki: Opettajalla oli tapana sanoa, että markka vitsistä. Kerran hän itse kertoi:
Kaisa: Opettaja sanoi tohkeissaan oppilas Juhani Pääkölle, joka oli mäkimies:
Lotja: Oppilas Santaharju kirjoitti pikakirjoituksella opettajastaan:
Opettaja osasikin pikakirjoitusta, joten poika istui ruusukonvan aikana harjoittelemassa musteella kirjoittamista.
Lotja: Opettajan mies oli humoristinen luonteeltaan ja tiesi pyylevän vaimonsa lisänimen. Kerran hän totesi oppilaiden kuullen:
Joiku: Opettaja sanoi eräällä luokalla usein tunnin alussa:
Joiku: Kokeita palauttaessaan opettaja tokaisi:
Joiku: Opettajalla oli tapana sanella käännöskokeet. Joskus hän joikui väliin:
Joiku: Kokeiden aikana opettaja yltyi purkamaan tunteitaaan:
Joiku: Oppilas Kari Knuuttila oli tuonut tiiliskiven luokkaan. Se pantiin kulkemaan pulpetilta pulpetille sanoen samalla, että jatka. Opettaja huomasi tilanteen:
Gradussa on vielä tulevaisuuden näkymiä. Lyhyenä lisänä on kerätty vuoden 1971 jälkeisten opettajien lisä- ja lempinimiä. Ne ovat ainakin minun mittapuussani melko tuoreita tapauksia, joten jätän ne pois tästä lyhennelmästä.
En ole halunnut loukata ketään tässä muistelussa. Poikani totesi jo kauan sitten, että jos haluaa opettajaksi, on alistuttava mahdollisiin lisä- tai lempinimiin. Olivat ne sitten huvittavia tai vähemmän miellyttäviä? Muistelkaa seniorit kokouksissa tai muuten vain tavatessanne yhteisiä kouluaikoja! Ne ovat nostalgiaa. Toivottavasti myönteisellä tavalla rikastuttavia tarinoita?
Ikäpolvet vaihtuvat. Ihminen säilyy perimältään samanlaisena pitkään. Loppujen lopuksi olemme samassa junassa. Mihin kiskot sitten vievätkin? Monista kouluajan vääräleuoista on tullut yhteiskuntaamme hyvinkin vaikuttavia kansalaisia. Kaikilla meillä on menneisyys Lahden keskustassa 1928 valmistuneessa tiilirakennuksessa. Sitä ennen koulumme toimi puurakennuksessa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmauksessa. Kaikki olemme oman Lyseomme poikia. Se ei ole ihan vähäpätöinen yhdysside. Olkaamme ylpeitä siitä!
Kalevi Heikkinen
PS: Tämä Pro Gradu on myös Lyseomme arkistossa lyhentämättömänä.
1. kuva Lahden kaupungintalon rappusilla
-Ylärivi vasemmalta oikealle: Timo K. Tikka, Erkki Hämäläinen, Juhani Rikala, Pekka Nupponen, Ilkka Saulo, Seppo Vehko (ent. Virtanen)
-keskirivi vasemmalta oikealle: Kari Tuomi, Matti Krannila, Pekka Wallenius, Juhani Wallenius, Reino Rintanen, Risto Mattila
-eturivi vasemmalta oikealle: Kari Wilkman, Pentti Pesola, Tapani Timonen, Pekka Taitto, Timo Mikkonen, Martti Vuojolainen
2. kuvassa on tiedottaja Mirkka Ruohonen kaupunginvaltuuston salissa takanaan entisen lyskäläisen Väinö Saarion muotokuva. Mirkka Ruohonen kierrätti meitä eri puolilla kaupungintaloa ja kertoi talon historiasta.
3. kuva: ryhmämme oli kaupunginhallituksen kokoustilassa kuuntelemassa noin tunnin ajan kaupungijohtaja Jyrki Myllyvirran esitystä ja juomassa pullakahveja. Kuvassa Myllyvirta on eturivissä Tapani Timosen ja Pekka Nupposen välissä. Rappusilla otetusta kuvasta puuttuivat Pekka Roine (eturivissä 4. vasemmalta) ja Matti Saarikko (eturivissä 1. oikealla).
Kaupungintalokäynnin jälkeen kokoonnuimme Scandic-hotelliin syömään ja keskustelemaan. Sovittiin, että kokoontuisimme taas ensi syksynä Lahdessa. Esillä oli mm. upseerikerho Hennalassa asiantuntijaesitelmineen.
Kuvat kokosi ja lähetti:
Kari Wilkman
Etelä-Suomen Sanomat 20.2.2017:
Sain käsiini Reijo Puolanteen perikunnalta kansion, jossa on lyseota koskevaa aineistoa, mm. luokkakokouksista ja tapaamisista.
Laitan tähän kirjallisuussarjaan seuraavan taidonnäytteen Reijon ainekirjoituksesta, joka lopulta pääsi raittiuslehden julkaisuun ”Pohjantähti” vuodelta 1947 n:o 8-9.
Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirjassa 2009 julaistiin Lahden lyseon Lujan kertomus nimeltä: ”Lahden lyseon luja vastus” sivuilla 73-86. Kirjoittajat: Jouko Kauranne, Tero Matkaniemi, Martti K. Lehto ja Heikki Kolunen.
Teksti on kohdassa ”Luja” arkistoituna.
