Aihearkisto: Opettajat

Opettajat

Uuno Pulkkila

Unski   IMG_0008

Uuno Pulkkila ja Ismo Töyrylä

Ismon kuva on rajattu keskikouluaikaisesta luokkaretkikuvasta. Lehtori Uuno Pulkkila ”Unski” vei meidät tutustumaan Hollolan keskiaikaiseen kivikirkkoon. Ismo sattui poseeraamaan ”Unskin” vieressä ryhmäkuvaa otettaessa. (Kuvan lähetti Matti Pekko)

Uuno Pulkkila toimi Lahden lyseossa 1946-55 vanhempana lehtorina. Hänen koulu-uransa olikin yllättävän monipuolinen, josta seuraava matrikkelitieto kertoo:

Pulkkila Uuno Topiass.21.10.1905 Tampere, Kemin Suomalaisen Yhteiskoulun 1.lk 1917, er.1925, yo Jämsän reaalilukio 1926, k.19.11.1990.
Kemin yhteislyseon ja lyseon historian ja yhteiskuntaopin vanhempi lehtori 1937-46.
Uuno Pulkkilan vanhemmat olivat ent. ylikonduktööri, maanviljelijä Svante Einar Pulkkila ja Maria Alatalo, pso prokuristi Irma Irene Riipinen.Pulkkila opiskeli Turun yliopistossa ja valmistui 1927 filosofian kandidaatiksi ja sitten 1932 filosofian maisteriksi. Pulkkila toimi suomen kielen ja historian opettajana Kuusankosken yhteiskoulussa 1928, Kristiinankaupungin keskikoulussa 1929-32 ja Heinolan keskikoulussa 1932-37. Heinolassa ollessaan hän toimi myös Heinolan Työväenopiston johtajana ja opettajana 1933-37.Kemin yhteislyseon ja lyseon historian ja yhteiskuntaopin vanhempana lehtorina Pulkkila toimi 1937-46, Kemin lyseon kirjastonhoitajana 1941-46 ja vararehtorina 1945. Kemissä ollessaan hän toimi kesällä 1944 asepalveluksessa olleiden oppikoululaisten opintokurssin rehtorina Veitsiluodossa.Kemistä Pulkkila muutti Lahteen, missä hän toimi opettajana ensin Lahden lyseossa sekä sitten Kannaksen yhteislyseossa 1955-58. Lahdessa hän toimi myös Kotiteollisopiston opettajana.Sitten Pulkkila toimi opettajana vielä Jyväskylän normaalilyseossa 1958-67 ja lopuksi Helsingin tyttönormaalilyseossa 1967-71.
Kouluneuvoksen arvon Pulkkila sai 1972Pulkkilalla on työnsä ohella myös monia luottamustoimia. Heinolan kaupunginvaltuuston ja useiden lautakuntien jäsen hän oli 1933-37. Kemissä hän oli Kotiseutu- ja museoyhdistyksen pj. Kaupunginvaltuuston jäsenenä hän ehti olla vuoden 1946. Lahden kaupungin museon johtokunnan pj:na hän toimi 1947-58.
Pulkkila oli myös Historian opettajien liiton hallituksen sekä Pohjola-Nordenin johtokunnan jäsen Kemissä, Lahdessa ja Jyväskylässä. Hän oli vielä Etelä-Hämeen maakuntaliiton liittovaltuuskunnan jäsen ja Jyväskylän historiallisen yhdistyksen perustajajäsen.Pulkkilan kirjallista tuotantoa ovat esim. Kristiinan kaupungin pedagogio 1653-1843, sarja Koulu ja menneisyys II 37, Heinolan Keskikoulun Jatkoluokkien historiikki 1905-35 ja Padasjoen Historia. Hän oli Kemin Suomalainen Yhteiskoulu, Yhteislyseo ja Lyseo 1897-1947 teoksen toimitussihteeri ja matrikkelin tekijä. Hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita ammattialalta ja paikallishistoriasta mm. Kotiseutu-lehdessä, Jatulissa ja Kleio-lehdessä.Pulkkila osallistui vapaus-, talvi-, jatko ja Lapin sotaan. Sotilasansioista hänelle on myönnetty Mm, Mm 39-40 ja VR 4.
Lisäksi hän saanut lukuisan joukon erilaisia tunnustuksia.

Kemin Lyseon Seniorit
Henkilöt, Opettajat

Antti Raipala

Antti Raipala

Rehtori Antti Raipala

Lahden lyseon pitkään eläkkeellä ollut kunniarehtori Antti Vilhelm Raipala kuoli Lahdessa tammikuun 2. päivänä 2007. Hän oli syntynyt Hämeenkyrössä 19.2.1907. Suoritettuaan teologian erotutkinnon 1932 sekä opettajan pätevyyteen kuuluvat opinnot, alkoi hänen liki 40 vuotta kestänyt koulutyö opettajana ja myöhemmin poikalyseon rehtorina Lahden lyseossa. Eläkkeelle hän siirtyi täysin palvelleena 1.1.1972.

Antti Raipalan rehtorin ura alkoi varsin dramaattisissa merkeissä kevätlukukauden alkaessa 1951. Koulun pitkäaikainen rehtori A. A. Tähtinen oli kuollut joululomalla ja vararehtori Raipala määrättiin rehtorin tehtäviin 24.1.1951 alkaen. Tätä kunniakasta virkaa hän hoiti keskeytyksettä eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Lausuessaan rehtori Tähtisen muistosanoja Raipala totesi:  ”Koulu ja sen menestys olivat hänelle kaikki kaikessa”. Nämä sanat kuvaavat mitä parhaimmin suuresti kunnioittamamme rehtori Raipalan omaa koulu-uraa lahtelaisten ja useiden naapurikuntien poikien kasvattajana ja kouluttajana.

Antti Raipalan rehtorikaudelle osuivat monet yhteiskunnalliset mullistukset. Suuret ikäluokat olivat juuri tulossa kouluikään ja oppikoulut pursuivat oppilaita, niin myös lyseossa. Parhaimmillaan poikia oli yli 850 iältään 11 ja 20 välillä. Tällaisen joukon hallitseminen oli varmasti vaativa tehtävä. Lyseon lisärakennuksen tarve tuli ajankohtaiseksi Raipalan kaudella. Ja vihdoin syksyllä 1963 uusi lisärakennus voitiin ottaa käyttöön.  Entiset oppilaat muistavat rehtoriaan lämmöllä ja suuri arvo annettiin hänen taitavalle poikapsykologialleen. Pojat saivat kasvaa demokraattisessa ja humanistisessa hengessä, kurista ja isänmaallisuudesta pitivät muut opettajat huolen.

Rehtori Raipala toimi vuosikymmeniä keskeisissä yhteiskunnallisissa, kirkollisissa ja kulttuuritehtävissä. Hämeenkyrön maatilan hoito, erityisesti museo- ja puutarhaharrastus olivat hänen sydäntään lähellä.

Lahden lyseon monet tuhannet poikakoulun kasvatit tuntevat surua oman rehtorin elämän päättyessä. Yhteinen on kuitenkin suuri kunnioituksemme hänen liki sadan vuoden ikään yltänyttä elämäänsä kohtaan.

Lahden Lyseon Senioriyhdistyksen kunniajäsenen muistolle

Heikki Kolunen

Lahden Lyseon lukion apulaisrehtori, Lahden Lyseon Senioriyhdistys ry:n sihteeri. (Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa ja Helsingin Sanomissa 2007)

 

Opettajat

Toini Ikävalko

Toini Ikävalko

Lahden lyseon pitkäaikainen historian ja suomen kielen lehtori Toini Siviä Ikävalko kuoli 30.3.2011 Lahdessa lyhyen sairauden murtamana. Hän oli kuollessaan 83 vuoden ikäinen.

Toini Ikävalko syntyi Jääskessä, luovutetussa Karjalassa 1.9.1927. Evakkomatkan jälkeen hän päätyi perheensä kanssa Savonlinnaan, jossa hän kirjoitti tyttölyseosta ylioppilaaksi. Ennen Lahden lyseoon tuloaan hän työskenteli kaksi lukuvuotta Tikkakosken yhteiskoulussa. Lyseossa opettajan ura alkoi syksyllä 1959 I c luokan luokanvalvojana. Suurten poikajoukkojen opettaminen ja kurissa pito oli joskus vaikeaa, mutta hänet tunnettiin oikeudenmukaisena, joskin tiukkana opettajana. Suomen kielen oikeinkirjoitus ja kielioppi oli osattava, samoin historian tärkeät käännekohdat. Monet hänen entisistä oppilaistaan ovat kiitelleet saamastaan suomen kielen taidosta, josta myöhemmin on ollut suurta hyötyä moninaisissa kirjoitustöissä. Oppilaista on tullut monien eri alojen asiantuntijoita yhteiskunnan eri tahoille.

Merkittävä oli myös osallistumien maisterinpromootioon keväällä 1960, josta tilaisuudesta hän säilytti kaikki asiakirjat promootiopuheineen ja seppeleineen. Nämä on nyttemmin tallennettu lyseon arkistoon.

Lyseossa olonsa aikana hän harrasti matkailua, josta jo opiskeluvuosina oli Olavinlinnan oppaan tehtävä esimakua. Lyseolaiset saivat 1960-luvulla tutustua Suomen tärkeisiin kaupunkeihin ja matkailukohteisiin myös luokkaretkeilyjen avulla, joita hän joka kevät järjesti oppilailleen.

Jäädessään eläkkeelle 1987 hän jatkoi koiraharrastustaan, josta oppilaat tiesivät jo kouluvuosina. Milloin Santun tai jonkun muun koiran kuulumiset kyseltiin. Kesäisin kesämökki Kalkkisissa oli keskipisteessä ja talvisin posliininmaalaus ja käsityöt olivat tärkeitä. Ikävalko-suvun kunniajäseneksi hänet nimettiin ja sukututkimus oli myös historianopettajalle luontevaa.

Hän piti yhteyttä entiseen kouluunsa ja kyseli aina tavattaessa lyseon kuulumisia.

Erityisesti hänen ensimmäisen valvontaluokkansa pojat muistelevat haikeana luokanvalvojaansa.

Toini Ikävalkon tuhkauurna on laskettu Savonlinnaan perhehautaan.

 

Heikki Kolunen

Kirjoittaja on Lahden lyseon lukion apulaisrehtori